Sairaanhoitajaopiskelijoiden haasteelliset potilaskohtaamiset

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa minkälaista potilaiden haasteellista käyttäytymistä sairaanhoitajaopiskelijat ovat kohdanneet opiskelunsa aikana hoitotyössä ja miten he ovat toimineet näissä tilanteissa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa esimerkkejä potilaiden haasteellisesta käyttäytymisestä ja sairaanhoitajien lähestymistavoista Suomen MAPA-keskuksen kouluttajien käyttöön. Opinnäytetyön tilaajana toimi Suomen MAPA-keskus.

Aineisto kerättiin kyselylomakkeella paikan päällä Laurean ammattikorkeakoulun opiskelijoille järjestetyssä MAPA-päivityskoulutuksen (Management of Actual or Potential Aggression) aikana Laurean ammattikorkeakoulun kahdella kampuksella. Kukaan opiskelijoista ei saanut lomaketta mukaansa myöhempää täyttöä varten. Kerätty materiaali oli narratiivista ja se kerättiin avoimin kysymyksin, vastaajien taustatietoja lukuun ottamatta. Vastaajat saivat valita kuvailemansa tilanteen vapaasti ja heitä ohjattiin kertomaan tilanteesta mahdollisimman tarkasti.

Aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällön analyysillä. Teoriamallina sovelletaan kriisinkehittymismallia. Kriisin kehittymismalli jakaa haasteellisen käyttäytymisen ahdistuneeseen vaiheeseen, defensiiviseen vaiheeseen, riskikäyttäytymiseen ja jännitteen vähenemiseen. Kuhunkin vaiheeseen liittyvät keskeisesti tietyt hoitajan lähestymistavat ja ratkaisut.

Tuloksista löytyi esimerkkejä haasteellisesta potilaskäyttäytymisestä kaikissa kriisin kehittymismallin vaiheissa. Potilaskohtaamiset eivät kuitenkaan aina noudattaneet tiukkaa kaavaa, joten vaiheiden järjestys ja vaiheiden määrä saattoi vaihdella. Hoitajat käyttivät enimmäkseen verbaalisia ratkaisuja ahdistuneissa ja defensiivisissä vaiheissa ja fyysisiä interventioita kriisikäyttäytymisen yhteydessä, vaikkakin potilaalle puhuminen oli aina tärkeää, jotta hoitaja saisi selville mitä tilanteessa oikeasti tapahtuu. Parityöskentely antoi mahdollisuuden jatkaa verbaalisten keinojen käyttämisen tilanteissa, joissa yksin toimiva hoitaja olisi joutunut pakenemaan ja oli paras kertomuksissa esitelty työkalu väkivallan kohtaamisen yhteydessä silloin, kun väkivaltainen käyttäytyminen oli ennakoitavissa. Hoitajat tuottivat eniten esimerkkejä defensiivisestä käyttäytymisestä, jotka koettiin erittäin stressaaviksi. Nämä tilanteet kestävät yleensä huomattavasti pidempään kuin itse väkivalta, koska väkivaltaa kohtaava hoitaja voi paeta ja pyytää apua, eikä töitä tarvitse tehdä loppuun silloin kun väkivallan uhka on todettu aidoksi. Täten väkivallan uhka vähentää voimakkaasti työhyvinvointia silloinkin, kun varsinaista väkivaltaa ei esiinny työympäristössä.