Vastatunteiden hyödyntäminen psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten sijaishuollossa
Kaján, Jaakko (2020)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202003243830
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202003243830
Tiivistelmä
Monet laitoksiin sijoitetut lapset ja nuoret ovat syvästi traumatisoituneita, mikä saattaa ilmetä psyykkisenä oireiluna ja häiriökäyttäytymisenä. Tämänkaltainen oireilu ja käytös herättävät herkästi ristiriitaisia tunteita lapsia hoitavissa aikuisissa. Näistä vastatunteista, joita lapset ja nuoret herättävät työntekijöissä, ei ole kuitenkaan aina helppo puhua, ja etenkin työuraansa aloittelevat työntekijät voivat jäädä niiden kanssa yksin. Vaikeat tunteet saattavat herättää työntekijässä myös häpeää omasta osaamattomuudesta tai riittämättömyydestä.
Tavoitteena opinnäytetyössä oli tarkastella sitä, miten vastatunteita voidaan ymmärtämisen lisäksi käyttää hyödyksi psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten hoidossa. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja siihen valikoitui aineistoksi yksi artikkeli sekä viisi kirjaa, jotka käsittelevät lasten ja nuorten hoidossa syntyvää vastatransferenssia. Aineisto koostui sekä suomalaisista että kansainvälisistä lähteistä.
Aineiston pohjalta muodostettiin neljä teemaa, joiden avulla sitä pyrittiin analysoimaan: lapsesta tai nuoresta lähtöisin olevat vastatunteet, terapeuttilähtöiset vastatunteet, lapsen tai nuoren perheestä lähtöisin olevat vastatunteet sekä työryhmä ja vastatunteet.
Tuloksissa korostui työntekijän avoimuus ja hyväksyntä kaikenlaisia lasten tai nuorten herättämiä tunteita kohtaan. Tutkimalla näitä tunteita on mahdollista tavoittaa lapsen tai nuoren kätkettyjä tunteita ja päästä hänen ristiriitojensa äärelle. Tunteet voivat kertoa myös lapsen tai nuoren asemasta hänen perheessään, ja ne voivat vaikuttaa työntekijöiden keskinäisiin väleihin. Kaikki työntekijän kokemat tunteet eivät kuitenkaan kerro mitään potilaasta, vaan ne voivat myös edustaa työntekijän omia, ratkaisemattomia ristiriitoja. Tämänkaltaisista tunteista ei ole hoidon kannalta mitään hyötyä, mutta niidenkin alkuperää on tärkeä ymmärtää. Näiden niin sanottujen haitallisten ja hyödyllisten tunteiden erottaminen toisistaan ei ole helppoa, ja se edellyttääkin nöyrää ja rehellistä itseanalyysia – omasta psykoterapiasta ja työnohjauksesta voi olla prosessissa apua.
Vastatunteiden ymmärtäminen kytkeytyy myös työssäjaksamiseen, työilmapiiriin ja hoidon tuloksellisuuteen. Onkin todennäköistä, että lisäämällä avoimuutta ja ymmärrystä vastatunteita ja niiden dynamiikkaa kohtaan voidaan vaikuttaa laaja-alaisesti paitsi yksilön ja yhteisön hyvinvointiin myös organisaation kilpailukykyyn.
Opinnäytetyön työelämäkumppani toimi Diakonissalaitoksen lasten ja nuorten intensiivihoito. Teoreettinen viitekehys pohjautui psykoanalyyttiseen teoriaan, johon transferenssi ja vastatransferenssi perustuvat.
Tavoitteena opinnäytetyössä oli tarkastella sitä, miten vastatunteita voidaan ymmärtämisen lisäksi käyttää hyödyksi psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten hoidossa. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja siihen valikoitui aineistoksi yksi artikkeli sekä viisi kirjaa, jotka käsittelevät lasten ja nuorten hoidossa syntyvää vastatransferenssia. Aineisto koostui sekä suomalaisista että kansainvälisistä lähteistä.
Aineiston pohjalta muodostettiin neljä teemaa, joiden avulla sitä pyrittiin analysoimaan: lapsesta tai nuoresta lähtöisin olevat vastatunteet, terapeuttilähtöiset vastatunteet, lapsen tai nuoren perheestä lähtöisin olevat vastatunteet sekä työryhmä ja vastatunteet.
Tuloksissa korostui työntekijän avoimuus ja hyväksyntä kaikenlaisia lasten tai nuorten herättämiä tunteita kohtaan. Tutkimalla näitä tunteita on mahdollista tavoittaa lapsen tai nuoren kätkettyjä tunteita ja päästä hänen ristiriitojensa äärelle. Tunteet voivat kertoa myös lapsen tai nuoren asemasta hänen perheessään, ja ne voivat vaikuttaa työntekijöiden keskinäisiin väleihin. Kaikki työntekijän kokemat tunteet eivät kuitenkaan kerro mitään potilaasta, vaan ne voivat myös edustaa työntekijän omia, ratkaisemattomia ristiriitoja. Tämänkaltaisista tunteista ei ole hoidon kannalta mitään hyötyä, mutta niidenkin alkuperää on tärkeä ymmärtää. Näiden niin sanottujen haitallisten ja hyödyllisten tunteiden erottaminen toisistaan ei ole helppoa, ja se edellyttääkin nöyrää ja rehellistä itseanalyysia – omasta psykoterapiasta ja työnohjauksesta voi olla prosessissa apua.
Vastatunteiden ymmärtäminen kytkeytyy myös työssäjaksamiseen, työilmapiiriin ja hoidon tuloksellisuuteen. Onkin todennäköistä, että lisäämällä avoimuutta ja ymmärrystä vastatunteita ja niiden dynamiikkaa kohtaan voidaan vaikuttaa laaja-alaisesti paitsi yksilön ja yhteisön hyvinvointiin myös organisaation kilpailukykyyn.
Opinnäytetyön työelämäkumppani toimi Diakonissalaitoksen lasten ja nuorten intensiivihoito. Teoreettinen viitekehys pohjautui psykoanalyyttiseen teoriaan, johon transferenssi ja vastatransferenssi perustuvat.