Sosioemotionaalisen kehityksen tukeminen myönteisen tunnistamisen näkökulmasta
Nordman, Tuija; Peuranpää, Tanja (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004034421
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004034421
Tiivistelmä
Tutkimuksella selvitettiin varhaiskasvatuksen ammattilaisten kokemuksia lasten sosioemotionaalisen kehityksen haasteista ja niiden tukemisesta. Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esille uusi myönteisen tunnistamisen näkökulma sosioemotionaalisen kehityksen tukemiseksi. Yhteistyökumppanina toimi Laurea-ammattikorkeakoulu. Teoreettisessa osiossa käsitellään lapsen sosioemotionaalista kehitystä, varhaiskasvatuksen sosiaalipedagogista näkökulmaa, tunnistamisen teorioita ja myönteistä tunnistamista.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui viisi varhaiskasvatuksen ammattilaista, jotka opiskelevat Laurea-ammattikorkeakoulussa. Aineiston käsittelyssä hyödynnettiin sisällönanalyysia. Tulosten mukaan jatkuva resurssipula haastaa kasvattajien mahdollisuuksia tukea lasten sosioemotionaalista kehitystä. Koulutustaustalla ja työkokemuksella todettiin olevan yhteys lapsen myönteiseen tunnistamiseen. Pidempi työkokemus tai korkeampi koulutustausta lisäsi kasvattajien ymmärrystä oikein tunnistamisesta. Myönteinen tunnistaminen oli käsitteenä uusi, ja rinnastettiin lapsen positiiviseen kohtaamiseen. Tutkimuksessa nousi esiin, että lapset tulevat kohdatuksi vaikeissa kasvatustilanteissa haasteiden ja tarpeiden kautta. Myönteisen tunnistamisen prosessi ei siis toteudu. Myönteisen tunnistamisen näkökulma on uusi varhaiskasvatuksessa, joten kasvattajilla ei ole vielä tietoa eikä osaamista myönteisestä tunnistamisesta. Yhteistyökumppani voi hyödyntää tutkimuksen tuloksia koulutuksen sisältöä suunniteltaessa. Koulutuksen sisällöllä voidaan vaikuttaa varhaiskasvatuksen laatuun.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui viisi varhaiskasvatuksen ammattilaista, jotka opiskelevat Laurea-ammattikorkeakoulussa. Aineiston käsittelyssä hyödynnettiin sisällönanalyysia. Tulosten mukaan jatkuva resurssipula haastaa kasvattajien mahdollisuuksia tukea lasten sosioemotionaalista kehitystä. Koulutustaustalla ja työkokemuksella todettiin olevan yhteys lapsen myönteiseen tunnistamiseen. Pidempi työkokemus tai korkeampi koulutustausta lisäsi kasvattajien ymmärrystä oikein tunnistamisesta. Myönteinen tunnistaminen oli käsitteenä uusi, ja rinnastettiin lapsen positiiviseen kohtaamiseen. Tutkimuksessa nousi esiin, että lapset tulevat kohdatuksi vaikeissa kasvatustilanteissa haasteiden ja tarpeiden kautta. Myönteisen tunnistamisen prosessi ei siis toteudu. Myönteisen tunnistamisen näkökulma on uusi varhaiskasvatuksessa, joten kasvattajilla ei ole vielä tietoa eikä osaamista myönteisestä tunnistamisesta. Yhteistyökumppani voi hyödyntää tutkimuksen tuloksia koulutuksen sisältöä suunniteltaessa. Koulutuksen sisällöllä voidaan vaikuttaa varhaiskasvatuksen laatuun.