Avohoidon onnistuminen skitsofreniapotilaiden hoitotyössä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää ja tuottaa tietoa avohoidon onnistumisesta skitsofreniapotilaiden hoitotyössä ja siihen liittyvistä tekijöistä. Opinnäytetyömme toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, joka perustuu tutkittuun tietoon. Aineisto analysoitiin käyttäen teemoittelua.

Aineisto kerättiin Saimia Finna -hakupalvelua käyttäen. Sisäänottokriteerit aineiston valitsemiseen oli, että aineisto sisälsi skitsofrenian hoitoon sekä hoitotyöhön liittyvää tietoa. Aineisto rajattiin vuosien 2008-2019 välille ajankohtaisen ja laadukkaan tiedon varmistamiseksi. Aineiston tuli olla suomenkielinen. Pois suljettiin ennen vuotta 2008 julkaistu aineisto sekä aineisto, joka ei vastannut tutkimuskysymyksiimme tai käsitteli liian laajasti tai liian suppeasti aihealuettamme. Aineistoksi opinnäytetyöhömme valikoitui seitsemän artikkelia.

Tuloksista tuli ilmi, että skitsofrenia on yksi haastavimpia ja vaikeimpia sairauksia, joka vaikuttaa sairastuneeseen sekä hänen läheisiinsä. Skitsofreniaa sairastava vaatii moniammatillisen, kommunikoivan ja katkeamattoman hoitosuhteen avohoidon ja sairaalaosastohoidon välillä. Psykoedukaatio, hoitoon sitoutuminen, ohjaaminen sekä tukeminen arjessa näyttää tulosten perusteella olevan tärkeä tekijä potilaan kokonaisvaltaisessa hoitotyössä. Sairaalahoidon jälkeisen avohoidon järjestäminen yksilökohtaisesti on avainasemassa ja vahvistava tekijä elämänlaadun kannalta. Säännöllisesti hoitokontaktit ja hoitoneuvottelut läheiset huomioon ottaen on olennainen osa avohoidon onnistumisessa. Luottamuksellinen ja tasavertainen hoitosuhde on olennaisin asia skitsofreniaa sairastavan potilaan hoidon jokaisella osa-alueella.

Aihetta voisi tulevaisuudessa tutkia laadullisesti tai haastattelemalla skitsofreniapotilaita ja heidän kokemuksiansa sairauden hoitoon vaikuttavista tekijöistä sekä hoitotyöstä heidän näkökulmastaan. Haasteina jatkotutkimusaiheelle voi olla skitsofreniapotilaiden oirekuvaan liittyvä varautuneisuus ja sulkeutuneisuus sekä haastattelun aikainen sairauden hoitotasapaino. Tulevaisuudessa entistä enemmän avo- ja kotihoidon palveluihin keskittyvä sosiaali- ja terveysjärjestelmämme vaatii toimivaa moniammatillista yhteistyötä. Tästäkin syystä aihe on tärkeä ja sitä tulee kehittää jatkossa tehokkaammaksi ja toimivammaksi. Opinnäytetyötämme voisi hyödyntää sairaala- ja avohoidossa toteutuvassa hoitotyössä.