Hetkeksi ikuistettu : valokuvan terapeuttinen käyttö perhekuntoutuksessa
Viitala, Tiina (2020)
Viitala, Tiina
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004286246
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004286246
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli perhekuntoutukseen osallistuvien vanhempien henkilökohtaisten kuntoutumisprosessien tukeminen valokuvallisen työskentelyn avulla. Samalla tarkoituksena oli tarjota osallistujille vaihtoehtoisia tapoja ilmaista ja käsitellä perhekuntoutuksessa esiin nousevia ajatuksia ja tunteita. Tavoitteena toiminnalle oli vanhemman itsetuntemuksen ja itseilmaisun lisääntyminen, sekä oman elämän näkökulmien ja voimavarojen vahvistaminen. Lähtöajatuksena oli, että vanhemmuutta voi tukea myös tukemalla yksilöä itseään.
Toiminnallinen kehittämistehtäväni oli suunnitella ja toteuttaa vanhemmille vaihtoehtoista toimintaa heidän oman hyvinvointinsa ja jaksamisensa tueksi. Vastapainoksi perhekuntoutuksen vanhemmuuteen vastuuttavalle työotteelle pysähdyimme tarkastelemaan vanhempaa yksilöllisenä ihmisenä, omine tunteineen, ajatuksineen, menneisyyksineen ja voimavaroineen. Työskentelyssä keskityttiin oman elämän eri aikakausiin ja niiden positiivisiin näköaloihin, mistä muodostuivat kolmen toimintakerran teemat: menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Terapeuttisessa yksilötyöskentelyssä käytettiin hyväksi valokuvaterapeuttisia ja kirjallisuusterapeuttisia harjoituksia.
Opinnäytteen tietoperustaan on kerätty teoriaa kuntoutuksesta ja kuntoutumisesta, sekä tarkemmin perhekuntoutuksesta toimintaympäristönä. Lisäksi viitekehykseen on koottu teoreettista tietoa luovuuden ja luovan toiminnan vaikutuksista, valokuvaterapiaan perustuvasta työskentelystä ja kirjallisuusterapeuttisen toiminnan mahdollisuuksista. Raportti pyrkii kuvaamaan toiminnallisen opinnäytetyön ja luovien menetelmien suunnittelun, toteutuksen, ohjaamisen, tutkimuksen ja arvioinnin prosesseja.
Opinnäytetyön arvioinnissa suuri painoarvo on osallistujissa heränneissä tunteissa, ajatuksissa ja huomioissa. Toiminnan tuloksina ei etsitty mitään tiettyä lopputulosta, vaan osallistujan lisääntyneestä itsetuntemuksesta ja itseilmaisusta kertovia kommentteja. Näitä kartoitettiin teemahaastattelun ja tavoitteista muodostetun arviointitaulukon avulla. Toiminnan tuloksena näkyi terapeuttisen työotteen mahdollistaman omaehtoisen työskentelyn ja asiakaslähtöisen lähestymisen positiiviset vaikutukset. Osallistujat tuottivat puhetta haluamistaan huomioista ja saivat itse rajata sen, mitä työskentelyssä käsiteltiin. Positiivisia tuloksia syntyi myös luovien menetelmien tuomista mahdollisuuksista ja vaihtoehtoisesta tavasta avata omia tunteita ja ajatuksia. Etenkin omaelämänkerrallisten valokuvien käyttö henkilökohtaisten elämänvaiheiden tarkastelussa koettiin omia prosesseja eteenpäin vieväksi voimaksi.
Toiminta suunniteltiin osaksi perhekuntoutuksessa käytettäviä menetelmiä ja tähtäsi siihen, että yhteistyötahon ammattilaiset voisivat jatkossa hyödyntää valokuvallista työskentelyä ja raportissa tehtyjä havaintoja omassa työssään. Samoin tavoite oli, että osallistujat voivat halutessaan itsenäisesti jatkaa luovan toiminnan hyödyntämistä. Yhteistyötahona toiminut perhekuntoutuksen yksikkö ja osallistujat esitetään raportissa anonyymisti.
Toiminnallinen kehittämistehtäväni oli suunnitella ja toteuttaa vanhemmille vaihtoehtoista toimintaa heidän oman hyvinvointinsa ja jaksamisensa tueksi. Vastapainoksi perhekuntoutuksen vanhemmuuteen vastuuttavalle työotteelle pysähdyimme tarkastelemaan vanhempaa yksilöllisenä ihmisenä, omine tunteineen, ajatuksineen, menneisyyksineen ja voimavaroineen. Työskentelyssä keskityttiin oman elämän eri aikakausiin ja niiden positiivisiin näköaloihin, mistä muodostuivat kolmen toimintakerran teemat: menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Terapeuttisessa yksilötyöskentelyssä käytettiin hyväksi valokuvaterapeuttisia ja kirjallisuusterapeuttisia harjoituksia.
Opinnäytteen tietoperustaan on kerätty teoriaa kuntoutuksesta ja kuntoutumisesta, sekä tarkemmin perhekuntoutuksesta toimintaympäristönä. Lisäksi viitekehykseen on koottu teoreettista tietoa luovuuden ja luovan toiminnan vaikutuksista, valokuvaterapiaan perustuvasta työskentelystä ja kirjallisuusterapeuttisen toiminnan mahdollisuuksista. Raportti pyrkii kuvaamaan toiminnallisen opinnäytetyön ja luovien menetelmien suunnittelun, toteutuksen, ohjaamisen, tutkimuksen ja arvioinnin prosesseja.
Opinnäytetyön arvioinnissa suuri painoarvo on osallistujissa heränneissä tunteissa, ajatuksissa ja huomioissa. Toiminnan tuloksina ei etsitty mitään tiettyä lopputulosta, vaan osallistujan lisääntyneestä itsetuntemuksesta ja itseilmaisusta kertovia kommentteja. Näitä kartoitettiin teemahaastattelun ja tavoitteista muodostetun arviointitaulukon avulla. Toiminnan tuloksena näkyi terapeuttisen työotteen mahdollistaman omaehtoisen työskentelyn ja asiakaslähtöisen lähestymisen positiiviset vaikutukset. Osallistujat tuottivat puhetta haluamistaan huomioista ja saivat itse rajata sen, mitä työskentelyssä käsiteltiin. Positiivisia tuloksia syntyi myös luovien menetelmien tuomista mahdollisuuksista ja vaihtoehtoisesta tavasta avata omia tunteita ja ajatuksia. Etenkin omaelämänkerrallisten valokuvien käyttö henkilökohtaisten elämänvaiheiden tarkastelussa koettiin omia prosesseja eteenpäin vieväksi voimaksi.
Toiminta suunniteltiin osaksi perhekuntoutuksessa käytettäviä menetelmiä ja tähtäsi siihen, että yhteistyötahon ammattilaiset voisivat jatkossa hyödyntää valokuvallista työskentelyä ja raportissa tehtyjä havaintoja omassa työssään. Samoin tavoite oli, että osallistujat voivat halutessaan itsenäisesti jatkaa luovan toiminnan hyödyntämistä. Yhteistyötahona toiminut perhekuntoutuksen yksikkö ja osallistujat esitetään raportissa anonyymisti.