Sairaanhoitajien rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden hyödyntäminen terveysasemien päivystyksissä
Lindström, Suvi; Mustakari, Teo (2020)
Avaa tiedosto
Lataukset:
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005057289
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005057289
Tiivistelmä
Sairaanhoitajien rajattu lääkkeenmääräämisoikeus Suomessa sai alkunsa vuonna 2011 kun aloitettiin lisäkoulutus, joka takasi sairaanhoitajille rajatun oikeuden määrätä tiettyjä lääkkeitä sekä jatkaa tiettyjä lääkärin lääkemääräyksiä hoitosuunnitelman mukaisesti.
Rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden omaava sairaanhoitaja voi terveysaseman päivystyksessä esimerkiksi kliinisesti tutkia akuutisti sairastuneen potilaan, laatia hoitosuunnitelman perus-tuen itsenäisesti tehtyihin löytöihin, opastaa kotihoito-ohjeet sekä määrätä lääkkeitä tavalli-simpiin ja yleisimpiin infektioihin, kuten nielutulehdukseen, silmätulehdukseen sekä virtsatieinfektioon. Rajattua lääkkeenmääräämisoikeutta voidaan myös hyödyntää erilaisissa perusterveydenhuollon avopalveluissa, kuten kotisairaanhoidossa, erikoissairaanhoidon poliklinikoilla, opiskelijaterveydenhuollossa sekä neuvoloissa.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää erään kaupungin terveysasemien päivystysten toimintaa. Tarkoituksena oli selvittää, miten työyhteisö hyödyntää rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden saaneen henkilön osaamista terveysasemien päivystyspisteissä. Tutkimuksessa tarkasteltiin terveyskeskuksessa toimivien hoitajien ja lääkäreiden näkökulmasta, ovatko sairaanhoitajan rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden tavoitteet toteutuneet. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi eräs kunta Suomessa.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä tutkimusta, jonka tulokset esitettiin prosentteina ja lukumäärinä. Niitä myös havainnollistettiin kaavioiden ja kuvioiden muodossa. Tiedonkeruumenetelmänä toimi kyselylomake, joka lähetettiin valikoitujen terveysasemien hoitajille ja lääkäreille.
Kyselyyn saatiin vastauksia 28, heistä hoitajia oli 77% (n=20) ja lääkäreitä 23% (n=8). Odotettu vastausten määrä oli noin 260. Lähtökohtaisesti tutkimustulokset osoittivat, että rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden omaavia hoitajia on pystytty hyödyntämään suunnitellulla tavalla terveysasemien päivystysten yhteydessä. Vastanneet hoitajat ja lääkärit olivat pääsääntöisesti yhtä mieltä siitä, että rajatun lääkkeenmääräämisen omaavan sairaanhoitajan osallisuus työyhteisöön ja potilaiden hoitokokonaisuuteen on positiivista. Kuitenkin osalla vastanneiden keskuudesta tulokset paljastivat myös epäselvyyksiä esimerkiksi siitä, minkälaisia potilaita rajatun lääkkeenmääräämisen omaava sairaanhoitaja on erikoistunut hoitamaan.
Opinnäytetyön tulosten pohjalta pyrittiin hahmottamaan mahdollisia jatkotutkimusaiheita, joita heräsi osasta vastauksista. Yhtenä jatkotutkimuskohteena voidaan pitää esimerkiksi selvitystä siitä, tulisiko kaikilla terveysaseman sairaanhoitajilla olla rajattu lääkkeenmääräämisoikeus.
Rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden omaava sairaanhoitaja voi terveysaseman päivystyksessä esimerkiksi kliinisesti tutkia akuutisti sairastuneen potilaan, laatia hoitosuunnitelman perus-tuen itsenäisesti tehtyihin löytöihin, opastaa kotihoito-ohjeet sekä määrätä lääkkeitä tavalli-simpiin ja yleisimpiin infektioihin, kuten nielutulehdukseen, silmätulehdukseen sekä virtsatieinfektioon. Rajattua lääkkeenmääräämisoikeutta voidaan myös hyödyntää erilaisissa perusterveydenhuollon avopalveluissa, kuten kotisairaanhoidossa, erikoissairaanhoidon poliklinikoilla, opiskelijaterveydenhuollossa sekä neuvoloissa.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää erään kaupungin terveysasemien päivystysten toimintaa. Tarkoituksena oli selvittää, miten työyhteisö hyödyntää rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden saaneen henkilön osaamista terveysasemien päivystyspisteissä. Tutkimuksessa tarkasteltiin terveyskeskuksessa toimivien hoitajien ja lääkäreiden näkökulmasta, ovatko sairaanhoitajan rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden tavoitteet toteutuneet. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi eräs kunta Suomessa.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä tutkimusta, jonka tulokset esitettiin prosentteina ja lukumäärinä. Niitä myös havainnollistettiin kaavioiden ja kuvioiden muodossa. Tiedonkeruumenetelmänä toimi kyselylomake, joka lähetettiin valikoitujen terveysasemien hoitajille ja lääkäreille.
Kyselyyn saatiin vastauksia 28, heistä hoitajia oli 77% (n=20) ja lääkäreitä 23% (n=8). Odotettu vastausten määrä oli noin 260. Lähtökohtaisesti tutkimustulokset osoittivat, että rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden omaavia hoitajia on pystytty hyödyntämään suunnitellulla tavalla terveysasemien päivystysten yhteydessä. Vastanneet hoitajat ja lääkärit olivat pääsääntöisesti yhtä mieltä siitä, että rajatun lääkkeenmääräämisen omaavan sairaanhoitajan osallisuus työyhteisöön ja potilaiden hoitokokonaisuuteen on positiivista. Kuitenkin osalla vastanneiden keskuudesta tulokset paljastivat myös epäselvyyksiä esimerkiksi siitä, minkälaisia potilaita rajatun lääkkeenmääräämisen omaava sairaanhoitaja on erikoistunut hoitamaan.
Opinnäytetyön tulosten pohjalta pyrittiin hahmottamaan mahdollisia jatkotutkimusaiheita, joita heräsi osasta vastauksista. Yhtenä jatkotutkimuskohteena voidaan pitää esimerkiksi selvitystä siitä, tulisiko kaikilla terveysaseman sairaanhoitajilla olla rajattu lääkkeenmääräämisoikeus.