"Ole sä hiljaa, mä kirjotan!" Kohtaamistaide® vuorovaikutuksen tukena lastensuojelun vanhempi—lapsi-ryhmässä

Abstract

Toiminnallisuuteen painottuvan opinnäytetyömme tavoitteena oli kehittää Kohtaamistaide® -toimintaa uudelle asiakassektorille, lastensuojeluasiakkaista kootulle vanhempi—lapsi-ryhmälle. Toisena tavoitteenamme oli Kohtaamistaidetoiminnan avulla tukea vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta. Kohtaamistaide on ohjattua taidetyöskentelyä, jota on viime vuosina viety vanhusryhmien lisäksi muille sosiaalialan asiakassektoreille. Kohtaamistaiteessa työskennellään tavoitteellisesti, pyrkien aitoon kohtaamiseen ihmisten välillä. Taidetyöskentely pohjautuu moniaistillisuuteen ja positiivisten kokemusten saamiseen.

Opinnäytetyömme toiminnallinen osuus toteutettiin Espoon kaupungin Tuomarilan perhetukikeskuksessa kevään 2011 aikana. Ryhmässämme oli sen alkaessa kolme vanhempi—lapsi-paria, jotka olivat Tuomarilan perhetukikeskuksen lastenosaston asiakkaita. Ryhmä kokoontui seitsemän kertaa. Tuomarilan perhetukikeskus tarjoaa lastensuojelun avohuollon asiakkaille kuntouttavaa perhetyötä.

Kohtaamistaide asetti toiminnalle kehykset, joiden sisällä kohdensimme toimintaa asiakasryhmälle soveltuvaksi. Arviointimateriaalin keräsimme vanhempien alku- ja loppuhaastatteluissa, vanhempien ja lasten itsearviointilomakkeilla, Kohtaamistaiteen osallistujien havainnointilomakkeilla sekä omalla havainnointimateriaalillamme.

Työssä olemme käsitelleet teoreettisesti lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen kehittymistä ja kiintymyssuhdeteoriaa. Käsittelemme myös lyhyesti kasvatuskulttuurin kehittymistä. Lapsen rajaamisen ääripäät kohdentuivat vuorovaikutusongelmiksi vanhempien alkuhaastatteluiden ja toiminnan aikana saatujen tietojen pohjalta. Näiden lisäksi nostimme lapsen itsetunnon kehittymisen ja vahvistamisen yhdeksi teorian osaksi.

Toiminnan tulosten perusteella voidaan todeta Kohtaamistaiteen soveltuvan lastensuojeluasiakkaista muodostuvalle vanhempi—lapsi-ryhmälle. Se mahdollistaa vanhemman ja lapsen huomioimisen yhdessä ja erikseen sekä tarjoaa mahdollisuuden vanhemman ja lapsen erityislaatuiseen kohtaamiseen. Kohtaamistaidetta voidaan myös käyttää vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tukemiseen.

“Be quiet, I am writing!” Encounter art supporting interaction in a child welfare parent—child-group

The main purpose of our functional thesis was to develop the Kohtaamistaide® (Encounter Art) –system for a new customer group, a parent—child-group gathered from child welfare customers. The second purpose was to support the interaction between the parent and the child with the help of the activity of Encounter Art. Encounter Art is structured art work. In addition to senior groups, it has been taken to other social services customer sectors as well in the last few years. The work in Encounter Art is target-oriented, trying to achieve real encounter between people. The art work is based on getting positive and multisensory experiences.

We carried through the functional part of our thesis in the city of Espoo at Tuomarila family support center during the spring of 2011. In the beginning of our group we had three parent—child-couples, that were customers of the Tuomarila family support center’s childrens´ ward. Our functional group met seven times. Tuomarila family support center provides rehabilitative family work to non-institutional child welfare customers.

Encounter Art provided the frames for our work and in those frames we focused on the action suitable for our customer group. For evaluation material we collected the beginning and end interview materials from the parents, self-evaluation forms from the parents and children, Encounter Art´s own evaluation forms that we filled out ourselves and our own observation ma-terial.

In the theory of our thesis we took a closer look at the development of interaction between a parent and a child as well as attachment theory. In addition, we discuss parenting culture and its development in Finland. Based on the interviews made at the beginning with the parents and the information gathered during the action, we selected the extremities of restricting the child’s behavior as interaction problems. Furthermore, we discuss the development of self-esteem and how to strengthen it.

According to our results, Encounter Art is suitable for a parent—child-group gathered from child welfare customers. It enables the consideration of both parent and child as individuals and a couple. Also it provides a possibility for the parent and child to be connected in a special way. Encounter Art is also suitable for supporting the interaction between the parent and the child.