Verkkoyhteisöt yhteisöllisyyden mahdollistaja yksinyrittäjille
Mustonen, Annukka (2020)
Mustonen, Annukka
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020051511748
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020051511748
Tiivistelmä
Yhteisö voidaan määritellä jonkin asian ympärille koostuvana ryhmänä, jolla on sosiaalinen rakenne. Yhteisöllisyys voidaan käsittää yhteenkuuluvuuden tunteen tavoitteena.
Yksintyöskentelyn on todettu olevan psykososiaalinen kuormitustekijä. Yksinyrittäjä työskentelee yksin, eikä hänellä ole työyhteisöä. Usein myös vapaa-aika on vähäistä. Sosiaalisilla verkostoilla ja yhteisöllisyydellä on suuri merkitys yksinyrittäjän hyvinvointiin. Voiko yhteisöllisyyttä olla verkkoyh-teisöissä? Ovatko verkkoyhteisöt yhteisöllisyyden mahdollistaja yksinyrittäjälle?
Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli selvittää, miten verkkoyhteisöjä voisi hyödyntää yksinyrittäjien yhteisöllisyyden tukemisessa. Lisäksi tavoitteena oli saada kehittämisideoita siihen, miten verkkoyhteisöjä voisi hyödyntää nykyistä paremmin.
Itseohjautuvuusteoria on tämän työn viitekehys. Teorian mukaan yksi ihmisen psykologinen perustarve on läheisyys eli yhteisöllisyys. Tämä on avainasemassa elämäntyytyväisyyden, merkityksellisyyden ja onnellisuuden kokemuksessa. Ihminen tarvitsee toista ihmistä selviytyäkseen.
Menetelmällisinä ratkaisuina tässä työssä käytettiin kyselyä, havainnointia ja ryhmien ylläpitäjien haastatteluita. Menetelmien avulla saatiin vastauksia työn tutkimuskysymyksiin.
Keskeisiä tuloksia olivat, että yhteisöjen ryhmänjäsenet ovat olleet tyytyväisiä verkkoyhteisöjen tukeen. Tulosten mukaan jäsenet kokevat ryhmien vastaavan hyvin sekä yhteisöllisyyden että vertaistuen tarpeeseen. Jäsenet hakevat verkkoyhteisöstä verkostoitumista ja sosiaalisia suhteita, mutta myös ideoita, neuvoja ja ohjeita ammatillisiin ja yrittäjyyttä koskeviin asioihin.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että yhteisöt tukevat yksinyrittäjien verkostoitumista ja ovat vastanneet osittain myös vertaistuen tarpeeseen. Yhteisöt ovat tukeneet yksinyrittäjien yhteisöllisyyttä ja ne ovat saattaneet korvata jossain määrin jopa työyhteisön puuttumista. Työn tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa kehittämällä yksinyrittäjille alueellista toimintaa.
Yksintyöskentelyn on todettu olevan psykososiaalinen kuormitustekijä. Yksinyrittäjä työskentelee yksin, eikä hänellä ole työyhteisöä. Usein myös vapaa-aika on vähäistä. Sosiaalisilla verkostoilla ja yhteisöllisyydellä on suuri merkitys yksinyrittäjän hyvinvointiin. Voiko yhteisöllisyyttä olla verkkoyh-teisöissä? Ovatko verkkoyhteisöt yhteisöllisyyden mahdollistaja yksinyrittäjälle?
Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli selvittää, miten verkkoyhteisöjä voisi hyödyntää yksinyrittäjien yhteisöllisyyden tukemisessa. Lisäksi tavoitteena oli saada kehittämisideoita siihen, miten verkkoyhteisöjä voisi hyödyntää nykyistä paremmin.
Itseohjautuvuusteoria on tämän työn viitekehys. Teorian mukaan yksi ihmisen psykologinen perustarve on läheisyys eli yhteisöllisyys. Tämä on avainasemassa elämäntyytyväisyyden, merkityksellisyyden ja onnellisuuden kokemuksessa. Ihminen tarvitsee toista ihmistä selviytyäkseen.
Menetelmällisinä ratkaisuina tässä työssä käytettiin kyselyä, havainnointia ja ryhmien ylläpitäjien haastatteluita. Menetelmien avulla saatiin vastauksia työn tutkimuskysymyksiin.
Keskeisiä tuloksia olivat, että yhteisöjen ryhmänjäsenet ovat olleet tyytyväisiä verkkoyhteisöjen tukeen. Tulosten mukaan jäsenet kokevat ryhmien vastaavan hyvin sekä yhteisöllisyyden että vertaistuen tarpeeseen. Jäsenet hakevat verkkoyhteisöstä verkostoitumista ja sosiaalisia suhteita, mutta myös ideoita, neuvoja ja ohjeita ammatillisiin ja yrittäjyyttä koskeviin asioihin.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että yhteisöt tukevat yksinyrittäjien verkostoitumista ja ovat vastanneet osittain myös vertaistuen tarpeeseen. Yhteisöt ovat tukeneet yksinyrittäjien yhteisöllisyyttä ja ne ovat saattaneet korvata jossain määrin jopa työyhteisön puuttumista. Työn tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa kehittämällä yksinyrittäjille alueellista toimintaa.