Ositus pesänjakajan näkökulmasta
Mässeli, Anu (2011)
Mässeli, Anu
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101213746
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101213746
Tiivistelmä
Avioliittolain varallisuusjärjestelmän mukaan aviopuolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avioliiton päättyessä omaisuuden jako perustuu omaisuuden puolittamisen periaatteelle, vaikka se omaisuus, joka puolisolla on avioliittoon mennessään ja jonka hän liiton aikana saa, on nimiperiaatteen mukaisesti hänen omaisuuttaan. Ristiriitaisesti siis avioliittolain peruslähtökohtana on puolisoiden omaisuuden erillisyys liiton aikana, kun taas liiton päättyessä pääsääntönä on puolitusperiaate.
Puolisoiden avioliiton aikana vallitseva aviovarallisuussuhde puretaan lopullisesti omaisuuden osituksessa. Siinä selvitetään ja vahvistetaan sitovasti, kuinka paljon kummankin puolison tulee saada avio-oikeuden alaista omaisuutta, yksilöidään tämä omaisuus sekä huolehditaan avio-oikeuden toteutumisen vaatimista varallisuuden siirroista. Toisin sanoen avio-oikeus realisoituu osituksessa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata aviovarallisuusjärjestelmää ja erityisesti ositusta sen osana. Ositusta tarkastellaan pesänjakajan näkökulmasta ja työn pohjana on avioliittolain ja oikeuskirjallisuuden ohella pitkään alalla toimineen varatuomarin haastattelu. Tutkimuksessa käytetään hyväksi myös tutkijan omia kokemuksia sekä toimeksiantajan osituksiin liittyviä muistioita. Työssä haetaan näkemyksiä aviovarallisuusjärjestelmän toimivuuteen, käytäntöjen yleisyyteen ja siihen, miksi ositus päädytään
toimittamaan pesänjakajajohtoisena toimitusosituksena eikä puolisoiden välisenä sopimusosituksena.
Johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että aviovarallisuusjärjestelmä kokonaisuudessaan koetaan toimivana, sillä useimmiten osituksessa päädytään puolittamisperiaatteen mukaiseen ratkaisuun. Tasinkoa pidetään tarpeellisena välineenä aviovarallisuussuhteiden
tasoittamiseen. Tutkimuksen tuloksista ilmenee kuitenkin, että ihmisten tuntemus avioliittolaista on yllättävän heikko, ja tähän työssä pohditaan parannusehdotuksia.
Puolisoiden avioliiton aikana vallitseva aviovarallisuussuhde puretaan lopullisesti omaisuuden osituksessa. Siinä selvitetään ja vahvistetaan sitovasti, kuinka paljon kummankin puolison tulee saada avio-oikeuden alaista omaisuutta, yksilöidään tämä omaisuus sekä huolehditaan avio-oikeuden toteutumisen vaatimista varallisuuden siirroista. Toisin sanoen avio-oikeus realisoituu osituksessa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata aviovarallisuusjärjestelmää ja erityisesti ositusta sen osana. Ositusta tarkastellaan pesänjakajan näkökulmasta ja työn pohjana on avioliittolain ja oikeuskirjallisuuden ohella pitkään alalla toimineen varatuomarin haastattelu. Tutkimuksessa käytetään hyväksi myös tutkijan omia kokemuksia sekä toimeksiantajan osituksiin liittyviä muistioita. Työssä haetaan näkemyksiä aviovarallisuusjärjestelmän toimivuuteen, käytäntöjen yleisyyteen ja siihen, miksi ositus päädytään
toimittamaan pesänjakajajohtoisena toimitusosituksena eikä puolisoiden välisenä sopimusosituksena.
Johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että aviovarallisuusjärjestelmä kokonaisuudessaan koetaan toimivana, sillä useimmiten osituksessa päädytään puolittamisperiaatteen mukaiseen ratkaisuun. Tasinkoa pidetään tarpeellisena välineenä aviovarallisuussuhteiden
tasoittamiseen. Tutkimuksen tuloksista ilmenee kuitenkin, että ihmisten tuntemus avioliittolaista on yllättävän heikko, ja tähän työssä pohditaan parannusehdotuksia.