Terveysalan opiskelijoiden asenteet masennusta ja sen hoitoa kohtaan
Mäkinen, Juho-Pekka; Laakkonen, Janne (2011)
Lataukset:
Mäkinen, Juho-Pekka
Laakkonen, Janne
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101013660
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101013660
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena on kerätä tietoa ammattikorkeakoulun terveysalan opiskelijoiden asenteita masennusta ja sen hoitoa kohtaan. Opinnäytetyö suunniteltiin yhteistyössä Vantaan projektipäällikön kanssa vastaamaan tutkimukselle annettujen tarpeita ja tavoitteita. Opinnäytetyön tavoitteena on vertailla saatuja tuloksia Vantaalla tehtyyn tutkimukseen sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden asenteista masennusta ja sen hoitoa kohtaan. Pyrimme myös tulosten pohjalta pohtimaan opiskelijoiden mielenterveyshoidon koulutuksen riittävyyttä.
Masennukseen sairastuu arviolta joka viides suomalainen elämänkaarensa aikana. Masennuksen vaikutukset ulottuvat myös sairastuneen omaisiin ja lähipiiriin. Masennus on taloudellisesti erittäin kallis sairaus, pelkästään epäsuorat kustannukset ovat sairauksista suurimmat. Masennuksen tunnistaminen varhaisessa vaiheessa on erittäin tärkeää paranemisen kannalta. Varhaisen tunnistamisen avulla toipuminen nopeutuu ja resurssien käyttö vähenee. Tunnistamista vaikeuttavat normaalielämän mielialavaihtelut sekä masennuksen esiintyminen erilaisin oirein.
Opinnäytetyö toteutettiin laatimalla kyselylomake terveydenalan opiskelijoille. Kyselylomake laadittiin paperipohjaiseen lomakkeeseen. Kyselylomakkeen pohjana käytettiin Depression Attitude Questionnaire (DAQ) mittaria, jota muokattiin opiskelijoiden tarpeiden mukaan. Kaikkiaan 121 terveydenalan opiskelijaa vastasi kyselyyn, ja kaikki vastanneet vastasivat kaikkiin kysymyksiin. Tulokset syötettiin SPSS - ohjelmaan ja analysoitiin kuvallisin tilastollisin menetelmin. Aineistosta pyrimme nostamaan esille tavoitteidemme mukaiset mielenkiintoisimmat vastaustrendit ja selkeimmät asennesuuntaukset.
Enemmistö vastanneista loppuvaiheen opiskelijoista oli vastausten perusteella asenteellisesti sillä kannalla, että masennus on sairaustila jota on tärkeää ja palkitsevaa hoitaa. Aiempi kokemus masennuksesta työn tai lähipiirin kautta lisäsi tätä asennetta. Masennus ei myöskään suurimman osan mielestä kuulu oleellisena osana vanhuuteen. Psykoterapian tehoon uskoi enemmistö vastanneista, ja huomionarvoista on myös se että suurin osa opiskelijoista luottaisi mieluiten erikoissairaanhoidolliseen osaamiseen, etenkin lääkehoidollisessa masennuksessa. Tätä asennetta tukee myös se että depressiohoitaja koettiin enemmistön mielestä oleelliseksi.
Masennuksen alkuperää ja luonnetta käsittelevät kysymykset saivat korkeat neutraalit vastauskeskittymät, joista voinee päätellä että opiskelijoilta puuttuu vielä opintojensa loppuvaiheessakin tarkempi kuva masennuksen taustalla vaikuttavista biopsyykkisistä tekijöistä.
Kokonaisuudessaan syntyy voimakas kuva siitä, että suurimmalla osalla vastanneista on hyvin ymmärtävä ja ajantasainenkin mielikuva masennuksesta. Ja että enemmistön mielestä erityishoidon kohdentaminen ja lisääminen masentuneiden auttamiseksi on toivottavaa ja hyödyllistä.
Masennukseen sairastuu arviolta joka viides suomalainen elämänkaarensa aikana. Masennuksen vaikutukset ulottuvat myös sairastuneen omaisiin ja lähipiiriin. Masennus on taloudellisesti erittäin kallis sairaus, pelkästään epäsuorat kustannukset ovat sairauksista suurimmat. Masennuksen tunnistaminen varhaisessa vaiheessa on erittäin tärkeää paranemisen kannalta. Varhaisen tunnistamisen avulla toipuminen nopeutuu ja resurssien käyttö vähenee. Tunnistamista vaikeuttavat normaalielämän mielialavaihtelut sekä masennuksen esiintyminen erilaisin oirein.
Opinnäytetyö toteutettiin laatimalla kyselylomake terveydenalan opiskelijoille. Kyselylomake laadittiin paperipohjaiseen lomakkeeseen. Kyselylomakkeen pohjana käytettiin Depression Attitude Questionnaire (DAQ) mittaria, jota muokattiin opiskelijoiden tarpeiden mukaan. Kaikkiaan 121 terveydenalan opiskelijaa vastasi kyselyyn, ja kaikki vastanneet vastasivat kaikkiin kysymyksiin. Tulokset syötettiin SPSS - ohjelmaan ja analysoitiin kuvallisin tilastollisin menetelmin. Aineistosta pyrimme nostamaan esille tavoitteidemme mukaiset mielenkiintoisimmat vastaustrendit ja selkeimmät asennesuuntaukset.
Enemmistö vastanneista loppuvaiheen opiskelijoista oli vastausten perusteella asenteellisesti sillä kannalla, että masennus on sairaustila jota on tärkeää ja palkitsevaa hoitaa. Aiempi kokemus masennuksesta työn tai lähipiirin kautta lisäsi tätä asennetta. Masennus ei myöskään suurimman osan mielestä kuulu oleellisena osana vanhuuteen. Psykoterapian tehoon uskoi enemmistö vastanneista, ja huomionarvoista on myös se että suurin osa opiskelijoista luottaisi mieluiten erikoissairaanhoidolliseen osaamiseen, etenkin lääkehoidollisessa masennuksessa. Tätä asennetta tukee myös se että depressiohoitaja koettiin enemmistön mielestä oleelliseksi.
Masennuksen alkuperää ja luonnetta käsittelevät kysymykset saivat korkeat neutraalit vastauskeskittymät, joista voinee päätellä että opiskelijoilta puuttuu vielä opintojensa loppuvaiheessakin tarkempi kuva masennuksen taustalla vaikuttavista biopsyykkisistä tekijöistä.
Kokonaisuudessaan syntyy voimakas kuva siitä, että suurimmalla osalla vastanneista on hyvin ymmärtävä ja ajantasainenkin mielikuva masennuksesta. Ja että enemmistön mielestä erityishoidon kohdentaminen ja lisääminen masentuneiden auttamiseksi on toivottavaa ja hyödyllistä.