Oikeus henkilötietojen poistamiseen ja virheellisen tiedon korjaamiseen — EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen tuomat muutokset
Valajärvi, Julia (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060316781
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060316781
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää Euroopan unionin yleisen tietosuoja-asetuksen vaikutuksia rekisteröidyn oikeuksiin, keskittyen asetuksen 16 artiklan mukaiseen rekisteröidyn oikeuteen saada tiedot oikaistuiksi ja 17 artiklan mukaiseen rekisteröidyn oikeuteen saada tiedot poistetuiksi. Opinnäytetyön tietoperustassa käsiteltiin rinnakkain kumotun ja voimassa olevan tietosuojalainsäädännön säännöksiä, määritelmiä ja niiden mukaista oikeus- ja ratkaisu käytäntöä. Tietoperustan lopussa on selvitetty myös, millä tavoin eri tietosuojaviranomaiset tiedottavat 16 ja 17 artiklan mukaisista rekisteröidyn oikeuksista.
Toimeksiantajana opinnäytetyössä toimi tietosuojavaltuutetun toimisto. Toimeksiantajan tarkoituksena on hyödyntää tutkimustuloksia toimiston sisäisen ohjausmateriaalin päivittämisessä yhdenmukaisen ratkaisukäytännön varmistamiseksi ja tarvittaessa myös toimiston ulkoisessa viestinnässä. Tietosuojavaltuutetun toimisto toimii Suomessa kansallisena valvontaviranomaisena, joka valvoo tietosuojalainsäädännön noudattamista.
Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä on käytetty lainopillista tutkimusta eli oikeusdogmatiikkaa, jossa on vertailevia piirteitä. Lähteinä opinnäytetyössä on käytetty lainsäädäntöä, lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta, sekä oikeustapauksia. Keskeisimpinä lähteinä ovat kumottu henkilötietolaki (523/1999), jolla henkilötietodirektiivi (95/46) implementoitiin Suomen kansalliseen lainsäädäntöön, sekä jäsenvaltioissa suoraan sovellettava EU:n yleinen tietosuojaasetus (679/2016), jota tietosuojalaki (1050/2018) täsmentää ja täydentää Suomessa kansallisena yleislakina.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että tietosuoja-asetus on parantanut rekisteröidyn asemaa henkilötietojensa oikaisussa ja poistamisessa. Tämän hetkisen oikeuskäytännön voidaan kuitenkin pitkälti katsoa noudattelevan kumotun henkilötietolain mukaista linjaa. Oikeuskäytäntöjen lisääntyessä odotettavaa on, että tietosuoja-asetuksen parannukset rekisteröidyn asemaan ja oikeuksiin ovat selkeämmin tunnistettavissa myös käytännössä.
Toimeksiantajana opinnäytetyössä toimi tietosuojavaltuutetun toimisto. Toimeksiantajan tarkoituksena on hyödyntää tutkimustuloksia toimiston sisäisen ohjausmateriaalin päivittämisessä yhdenmukaisen ratkaisukäytännön varmistamiseksi ja tarvittaessa myös toimiston ulkoisessa viestinnässä. Tietosuojavaltuutetun toimisto toimii Suomessa kansallisena valvontaviranomaisena, joka valvoo tietosuojalainsäädännön noudattamista.
Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä on käytetty lainopillista tutkimusta eli oikeusdogmatiikkaa, jossa on vertailevia piirteitä. Lähteinä opinnäytetyössä on käytetty lainsäädäntöä, lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta, sekä oikeustapauksia. Keskeisimpinä lähteinä ovat kumottu henkilötietolaki (523/1999), jolla henkilötietodirektiivi (95/46) implementoitiin Suomen kansalliseen lainsäädäntöön, sekä jäsenvaltioissa suoraan sovellettava EU:n yleinen tietosuojaasetus (679/2016), jota tietosuojalaki (1050/2018) täsmentää ja täydentää Suomessa kansallisena yleislakina.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että tietosuoja-asetus on parantanut rekisteröidyn asemaa henkilötietojensa oikaisussa ja poistamisessa. Tämän hetkisen oikeuskäytännön voidaan kuitenkin pitkälti katsoa noudattelevan kumotun henkilötietolain mukaista linjaa. Oikeuskäytäntöjen lisääntyessä odotettavaa on, että tietosuoja-asetuksen parannukset rekisteröidyn asemaan ja oikeuksiin ovat selkeämmin tunnistettavissa myös käytännössä.