SATAKIELEN SIIVELLÄ : Päiväkodin lähiympäristö oppimisympäristönä

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, miten päiväkodin lähiympäristöä voidaan hyödyntää ja miksi sitä kannattaa hyödyntää oppimisympäristönä. Aihetta on lähestytty sekä kirjallisuuden, että 4 - 5-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmässä toimintavuoden 2010 - 2011 aikana toteutetun Reppuretki-projektin kokemusten kautta.

Varhaiskasvatusympäristöä tarkastellaan tässä työssä kontekstuaalisesta näkökulmasta, jolloin keskeisiksi oppimisen ympäristöiksi nousevat arkitodellisuus ja arjen ilmiöt. Päiväkodin aidan takaa aukeava lähiympäristö nähdään monipuolisena oppimisympäristönä, joka mahdollistaa lapsilähtöisen, lasta osallistavan ja tasa-arvoisen oppimisen, lasten omien havaintojen ohjatessa tilanteita. Työssä lähiympäristöä tarkastellaan paitsi fyysisenä, myös sosiaalisena oppimisympäristönä. Tällöin tärkeäksi nousee lapsen osallisuus lähiympäristössä tapahtuvassa toiminnassa sekä tilanteiden vuorovaikutteisuus. Myös leikin merkitys lapselle luonteenomaisena tapana toimia ja oppia korostuu.

Reppuretki-projekti yhdistää leikin abstraktin ympäristön konkreettiseen fyysiseen ympäristöön. Toteutuneessa projektissa päiväkodin lapsiryhmä retkeili viikoittain lähialueen kulttuuri- ja taidelaitoksissa. Retkillä lapset dokumentoivat kokemuksiaan Reppuvihkoihinsa projektissa kehitetyllä tavalla. Toimiminen päiväkodin lähiympäristössä herätti lasten mielenkiinnon, ja sen myötä toimintamotivaatio oli retkillä korkea. Lapset kokivatkin Reppuretkellä käymisen pääosin mieluisana. Lapset ottivat lähiympäristönsä haltuun löytöretkeilemällä, eli mielikuvituksen ja leikin kautta. Lasta osallistava pienryhmätoiminta sekä toimintamallin selkeä struktuuri tukivat ja kehittivät lasten kykyä ohjata omaa toimintaansa päiväkodin lähiympäristössä.

Projektin kokemuksista muodostui toimintamalli, jota myös muut päiväkodit voivat työssään hyödyntää. Oman päiväkodin lähiympäristön tarkasteleminen oppimisympäristönä tulisikin olla koko päiväkodin yhteinen asia. Kunnan ja päiväkodin lähialueiden erityispiirteiden kartoittaminen ja systemaattinen hyödyntäminen oppimisympäristöinä voidaankin nähdä entistä merkityksellisempänä painotuksena monikulttuu-ristuvassa yhteiskunnassa.

The aim of the Bachelor’s thesis is to determine how the immediate surroundings of a daycare center can be made use of and why they should be made use of as a learning environment. The topic has been approached through literature as well as through experiences from the Reppuretki-project, which was carried out in a kindergarten group of 4 - 5 year olds during the school year of 2010 - 2011.

Looking at the early childhood education environment from a contextual viewpoint shows daily life and daily phenomena as the central learning environment. The immediate surroundings beyond the kindergarten fence are, in this thesis, seen as a versatile learning environment, enabling equal learning originating from the child, activating the child and letting the child’s observations steer the situations. In this thesis, the immediate surroundings are seen not only as a physical, but also as a social learning environment. The child’s part in the activity taking place in the immediate surroundings is central, as is the reciprocity of situations. The importance of play as a natural way for the child to act and learn is emphasized.

The Reppuretki-project combines the abstract environment of play with the concrete physical environment. In the project, the group of kindergarten children visited cultural and art establishments in the immediate area on a weekly basis. On these trips, the children documented their experiences in their notebooks with the method developed in the project. Activity in the area closely surrounding the daycare center awoke the children’s interest, so motivation on the trips was high. The children experienced the trips mainly as meaningful. They conquered their surroundings by discovery, that is, through imagination and play. Activity in small groups and a clear structure of the model activating the child supported and developed the children’s ability to steer their own activity in the immediate surroundings of the kindergarten.

The experiences of the project gave birth to a model which other daycare centers may be able to make use of. Observing the surroundings of one’s own kindergarten as a learning environment should be the common cause of the whole daycare center. The mapping of the special characteristics of the immediate surroundings of the daycare center and the municipality and making systematic use of them as a learning environment can be seen as increasingly meaningful in our multicultural society.