"Mä osasin" Erityistä tukea tarvitsevan lapsen vuorovaikutuksen tukeminen päiväkodin arjessa
Ekholm, Teija; Korpi, Katariina (2011)
Ekholm, Teija
Korpi, Katariina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101613828
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101613828
Tiivistelmä
Toteutimme projektinomaisen, osin toiminnallisen opinnäytetyömme keväällä 2011 vantaalaisen päiväkodin erityisryhmässä, josta valitsimme kaksi erilaista erityistä tukea tarvitsevaa lasta mukaan opinnäytetyöhömme. Teija Ekholm oli suorittanut 10 viikon harjoittelun kyseisessä ryhmässä. Teijan harjoittelujakson kehittämistehtävä käsitteli erityistä tukea tarvitsevan lapsen vuorovaikutuksen tukemista. Tehtävästä saadut positiiviset tulokset antoivat idean tutkia ja kehittää aihetta enemmän. Aihe oli mielestämme myös opettavainen ja mielenkiintoinen, joten päätimme tehdä opinnäytetyömme kyseisestä aiheesta.
Opinnäyteyömme tavoitteena oli osoittaa, kuinka suuri merkitys arjella ja vuorovaikutuksen tukemisella on. Päätavoitteemme oli tukea lasten vuorovaikutustaitoja, jotta he selviytyisivät paremmin ryhmässä. Toinen päätavoitteistamme oli lapsen itsetunnon ja itseilmaisun vahvistaminen. Työmme ja toimintamme lähtökohtana olivat vuorovaikutus, lapsilähtöisyys, eettisyys, erityiskasvatus sekä kasvatuskumppanuus, joista koostuu opinnäytetyömme teoreettinen viitekehys. Toimintamenetelminä käytimme lapsille mieluisia menetelmiä, kuten musiikkia, leikkiä, liikuntaa ja sadutusta. Tiedonhankintamenetelminä käytimme osallistuvaa havainnointia, reflektointia, oppimispäiväkirjoja ja hieman videokuvaamista. Haastattelimme myös ryhmän erityislastentarhanopettajaa ja toisen lapsen vanhempaa. Lisäksi saimme palautetta lasten toiminta- ja puheterapeuteilta sekä ryhmän muilta kasvattajilta koko projektimme ajan.
Opimme paljon projektin aikana. Mielestämme kasvoimme ja kehityimme ammatillisesti paljon. Omien epäluulojen hälveneminen oli myös merkittävää. Mielestämme parityöskentely oli hyvä tapa toimia, etenkin reflektiovaiheessa toisen havainnoilla oli suuri merkitys, ne tukivat ja täydensivät omia havaintoja. Lapset saivat tehostettua aikuisen huomiota, jota he tarvitsivat. Tämä tuki selvästi heidän vuorovaikutustaitojaan ja itseilmaisuaan. Opinnäytetyömme seurauksena saimme tulevaan työhömme paljon hyviä toteutettavissa olevia ideoita.
Opinnäyteyömme tavoitteena oli osoittaa, kuinka suuri merkitys arjella ja vuorovaikutuksen tukemisella on. Päätavoitteemme oli tukea lasten vuorovaikutustaitoja, jotta he selviytyisivät paremmin ryhmässä. Toinen päätavoitteistamme oli lapsen itsetunnon ja itseilmaisun vahvistaminen. Työmme ja toimintamme lähtökohtana olivat vuorovaikutus, lapsilähtöisyys, eettisyys, erityiskasvatus sekä kasvatuskumppanuus, joista koostuu opinnäytetyömme teoreettinen viitekehys. Toimintamenetelminä käytimme lapsille mieluisia menetelmiä, kuten musiikkia, leikkiä, liikuntaa ja sadutusta. Tiedonhankintamenetelminä käytimme osallistuvaa havainnointia, reflektointia, oppimispäiväkirjoja ja hieman videokuvaamista. Haastattelimme myös ryhmän erityislastentarhanopettajaa ja toisen lapsen vanhempaa. Lisäksi saimme palautetta lasten toiminta- ja puheterapeuteilta sekä ryhmän muilta kasvattajilta koko projektimme ajan.
Opimme paljon projektin aikana. Mielestämme kasvoimme ja kehityimme ammatillisesti paljon. Omien epäluulojen hälveneminen oli myös merkittävää. Mielestämme parityöskentely oli hyvä tapa toimia, etenkin reflektiovaiheessa toisen havainnoilla oli suuri merkitys, ne tukivat ja täydensivät omia havaintoja. Lapset saivat tehostettua aikuisen huomiota, jota he tarvitsivat. Tämä tuki selvästi heidän vuorovaikutustaitojaan ja itseilmaisuaan. Opinnäytetyömme seurauksena saimme tulevaan työhömme paljon hyviä toteutettavissa olevia ideoita.