Vanhempien näkemyksiä lasten hyvinvoinnista
Poutiainen, Suvi (2020)
Poutiainen, Suvi
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020061218553
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020061218553
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jonka kohteena ovat 5-8-vuotiaiden lasten vanhempien kokemukset lastensa hyvinvoinnista. Opinnäytetyö liittyy Lapsen paras – yhdessä enemmän -hankkeeseen, joka toimi vuosina 2017-2018. Hankkeen tavoitteena oli kehittää lasten ja perheiden palveluja hallituksen Lapsi- ja perhepalveluiden muutoshankkeen osana.
Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää 5-8-vuotiaiden lasten vanhempien käsityksiä ja kokemuksia lasten hyvinvoinnista. Opinnäytetyö antaa lisäarvoa lasten hyvinvoinnin mittarin kehittämiseen tuomalla esiin vanhempien näkökulmaa lasten hyvinvoinnin määrittelyyn. Opinnäytetyön ohessa syntyi menetelmä lasten hyvinvoinnin puheeksi ottamiseen vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Tutkimuskysymyksinä ovat: Millaisista asioista lapsen hyvinvointi koostuu vanhemman näkökulmasta? Millaiset asiat lisäävät lapsen hyvinvointia ja millaiset asiat puolestaan voivat heikentää sitä? Millaista hyvinvointitietoa ja millaisessa muodossa vanhemmat haluavat lapsestaan?
Opinnäytetyön lähtökohdat ovat hyvinvointitutkimuksessa. Keskeisenä hyvinvoinninteoriana on Erik Allardtin määritelmä hyvinvoinnin ulottuvuuksista, jonka periaatteena ovat jokaiselle välttämättömät, inhimilliset perustarpeet. Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastattelumenetelmää hyödyntäen kolmeltatoista vanhemmalta. Aineiston analyysitapana käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Vanhemmat määrittelevät lapsen hyvinvoinnin monimuotoiseksi, perhekeskeiseksi ja yksilölliseksi ilmiöksi. Hyvinvoinnin ytimessä ovat perustarpeet, joista muodostuu pohja terveelle kasvulle ja kehitykselle. Lisäksi hyvinvointiin kuuluvat lasta tukevat sosiaaliset suhteet, läsnäolevat vanhemmat sekä mielekäs tekeminen. Merkittävimmät lapsen hyvinvointia vahvistavat tekijät ovat vanhemman aktiivinen rooli sekä turvalliset arkirutiinit. Haasteena hyvinvoinnin toteutumiselle ovat passiivinen vanhemmuus sekä ongelmat sosiaalisissa suhteissa.
Opinnäytetyön ohessa syntynyt menetelmä lapsen hyvinvoinnin puheeksi ottamiseen on hyödyllinen työkalu perheiden kanssa tehtävään kasvatuskumppanuuteen. Lasten subjektiivisille hyvinvointikokemuksille tulisi antaa enemmän painoarvoa aikuisten välisessä yhteistyössä.
Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää 5-8-vuotiaiden lasten vanhempien käsityksiä ja kokemuksia lasten hyvinvoinnista. Opinnäytetyö antaa lisäarvoa lasten hyvinvoinnin mittarin kehittämiseen tuomalla esiin vanhempien näkökulmaa lasten hyvinvoinnin määrittelyyn. Opinnäytetyön ohessa syntyi menetelmä lasten hyvinvoinnin puheeksi ottamiseen vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Tutkimuskysymyksinä ovat: Millaisista asioista lapsen hyvinvointi koostuu vanhemman näkökulmasta? Millaiset asiat lisäävät lapsen hyvinvointia ja millaiset asiat puolestaan voivat heikentää sitä? Millaista hyvinvointitietoa ja millaisessa muodossa vanhemmat haluavat lapsestaan?
Opinnäytetyön lähtökohdat ovat hyvinvointitutkimuksessa. Keskeisenä hyvinvoinninteoriana on Erik Allardtin määritelmä hyvinvoinnin ulottuvuuksista, jonka periaatteena ovat jokaiselle välttämättömät, inhimilliset perustarpeet. Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastattelumenetelmää hyödyntäen kolmeltatoista vanhemmalta. Aineiston analyysitapana käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Vanhemmat määrittelevät lapsen hyvinvoinnin monimuotoiseksi, perhekeskeiseksi ja yksilölliseksi ilmiöksi. Hyvinvoinnin ytimessä ovat perustarpeet, joista muodostuu pohja terveelle kasvulle ja kehitykselle. Lisäksi hyvinvointiin kuuluvat lasta tukevat sosiaaliset suhteet, läsnäolevat vanhemmat sekä mielekäs tekeminen. Merkittävimmät lapsen hyvinvointia vahvistavat tekijät ovat vanhemman aktiivinen rooli sekä turvalliset arkirutiinit. Haasteena hyvinvoinnin toteutumiselle ovat passiivinen vanhemmuus sekä ongelmat sosiaalisissa suhteissa.
Opinnäytetyön ohessa syntynyt menetelmä lapsen hyvinvoinnin puheeksi ottamiseen on hyödyllinen työkalu perheiden kanssa tehtävään kasvatuskumppanuuteen. Lasten subjektiivisille hyvinvointikokemuksille tulisi antaa enemmän painoarvoa aikuisten välisessä yhteistyössä.