Vankien digisyrjäytymistä ehkäisemässä : Digitaalisen osallisuuden haasteet ja mahdollisuudet vankeusaikana
Virmajoki, Rosa; Westerberg, Emmi (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020062219200
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020062219200
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus oli kuvata vankien digitaalisen osallisuuden haasteita sekä digitaalisen osallisuuden ja yhteiskuntaan kiinnittymisen tukemisen keinoja. Tavoitteena oli tuottaa lisätietoa aiheesta DigiIN-hankkeelle sekä kehittää rikosseuraamusalan digitalisaatiota yhdistämällä tutkittua tietoa aiheesta. Opinnäytetyön tilaajana oli DigiIN-hanke.
Opinnäytetyön tietoperustassa kuvailtiin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ja vankilan digitalisaation nykytilaa. Lisäksi esiteltiin Rikosseuraamuslaitoksen toimintaa ohjaavia arvoja ja lakeja, joista erityisesti normaalisuusperiaate nousi esille. Teoreettisessa viitekehyksessä keskityttiin digitaalisen osallisuuden ja syrjäytymisen käsitteisiin, vankien haasteisiin digiosallisuuden näkökulmasta sekä desistanssiin eli rikollisuudesta irrottautumiseen.
Opinnäytetyön menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusprosessissa hyödynnettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen lisäksi systemaattista kirjallisuuskatsauksen menetelmää, jotta aineiston haku olisi toistettavissa. Kirjallisuuskatsauksen tuloksissa nousi esiin vankien digitaalisen osallisuuden haasteiksi muun muassa vankiloiden vanhentuneet infrastruktuurit, yleiset asenteet ja pelot vankilan digitalisaatiota kohtaan sekä normaalisuusperiaatteen toteutumattomuus. Onnistuneen ja asiakaslähtöisen digitalisaation nähtiin toteutuessaan voivan edistää vankien yhteiskuntaan kiinnittymistä ja rikollisuudesta irrottautumista.
Johtopäätöksinä olivat asiakaslähtöisyyden tärkeys digipalvelujen tuomisessa vankilaan. Digitaalisten palveluiden käyttöön ottaminen vankiloissa oli mahdollista toteuttaa turvallisesti. Digitalisaatio mahdollisti vankien itseohjautuvuuden ja itsensä kehittämisen vankeusaikana, mikä edistää vangin yhteiskuntaan kiinnittymistä. Digitalisaatio oli mahdollisuus kehittää kuntoutusta joustavaksi sekä se avaisi kokemusasiantuntijuuden ja vertaisuuden hyödyntämisen turvallisesti.
Opinnäytetyön tietoperustassa kuvailtiin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ja vankilan digitalisaation nykytilaa. Lisäksi esiteltiin Rikosseuraamuslaitoksen toimintaa ohjaavia arvoja ja lakeja, joista erityisesti normaalisuusperiaate nousi esille. Teoreettisessa viitekehyksessä keskityttiin digitaalisen osallisuuden ja syrjäytymisen käsitteisiin, vankien haasteisiin digiosallisuuden näkökulmasta sekä desistanssiin eli rikollisuudesta irrottautumiseen.
Opinnäytetyön menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusprosessissa hyödynnettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen lisäksi systemaattista kirjallisuuskatsauksen menetelmää, jotta aineiston haku olisi toistettavissa. Kirjallisuuskatsauksen tuloksissa nousi esiin vankien digitaalisen osallisuuden haasteiksi muun muassa vankiloiden vanhentuneet infrastruktuurit, yleiset asenteet ja pelot vankilan digitalisaatiota kohtaan sekä normaalisuusperiaatteen toteutumattomuus. Onnistuneen ja asiakaslähtöisen digitalisaation nähtiin toteutuessaan voivan edistää vankien yhteiskuntaan kiinnittymistä ja rikollisuudesta irrottautumista.
Johtopäätöksinä olivat asiakaslähtöisyyden tärkeys digipalvelujen tuomisessa vankilaan. Digitaalisten palveluiden käyttöön ottaminen vankiloissa oli mahdollista toteuttaa turvallisesti. Digitalisaatio mahdollisti vankien itseohjautuvuuden ja itsensä kehittämisen vankeusaikana, mikä edistää vangin yhteiskuntaan kiinnittymistä. Digitalisaatio oli mahdollisuus kehittää kuntoutusta joustavaksi sekä se avaisi kokemusasiantuntijuuden ja vertaisuuden hyödyntämisen turvallisesti.