Maaseutualueiden maankäytön suunnittelu, mitoitus ja mahdollisuudet Hämeenlinnassa
Hyvärinen, Eeva-Maija (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020062519340
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020062519340
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee maaseudun maankäytön suunnittelua Hämeenlinnan kaupungin näkökulmasta.
Työn teoreettisena viitekehyksenä ovat maankäyttö- ja rakennuslain asettamat maankäytön suunnittelun lähtökohdat ja lupaharkinnan edellytykset, edullisuusvyöhykkeisiin perustuva maaseudun maankäytön suunnittelu, maanomistajien tasapuolinen kohtelu ja emätilaperiaatteen kehittämisen vaihtoehdot. Tutkimuksessa selvitetään myös suunnittelutarveratkaisujen ja maaseutualueiden rakentamisen mitoituksen toimintatapoja sekä muita maaseutualueiden suunnittelukäytäntöjä keskisuurissa kaupungeissa.
Maankäyttö- ja rakennuslaissa maankäytön suunnittelun työkaluiksi on määritetty asemakaava, yleiskaava, alueellinen suunnittelutarveratkaisu ja yksittäinen lupaharkinta suunnittelutarveratkaisulla tai suoralla rakennusluvalla. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisten menetelmien lisäksi maaseudun suunnittelussa ja rakentamisen ohjaamisessa käytetään ohjeellisina hyväksyttyjä edullisuus- ja mitoitusvyöhykkeitä ja kyläsuunnitelmia. Työssä tarkastellaan näiden suunnitteluvälineiden hyödyntämisen mahdollisuuksia Hämeenlinnan kaupungin maaseutualueilla.
Työn tulosten perusteella voidaan todeta, että maaseudun rakentamista voidaan suunnitella ja hallita useilla työkaluilla ja niiden erilaisilla yhdistelmillä. Myös Hämeenlinnan maaseutualueiden kehittämiseen on useita mahdollisia vaihtoehtoja.
Työn teoreettisena viitekehyksenä ovat maankäyttö- ja rakennuslain asettamat maankäytön suunnittelun lähtökohdat ja lupaharkinnan edellytykset, edullisuusvyöhykkeisiin perustuva maaseudun maankäytön suunnittelu, maanomistajien tasapuolinen kohtelu ja emätilaperiaatteen kehittämisen vaihtoehdot. Tutkimuksessa selvitetään myös suunnittelutarveratkaisujen ja maaseutualueiden rakentamisen mitoituksen toimintatapoja sekä muita maaseutualueiden suunnittelukäytäntöjä keskisuurissa kaupungeissa.
Maankäyttö- ja rakennuslaissa maankäytön suunnittelun työkaluiksi on määritetty asemakaava, yleiskaava, alueellinen suunnittelutarveratkaisu ja yksittäinen lupaharkinta suunnittelutarveratkaisulla tai suoralla rakennusluvalla. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisten menetelmien lisäksi maaseudun suunnittelussa ja rakentamisen ohjaamisessa käytetään ohjeellisina hyväksyttyjä edullisuus- ja mitoitusvyöhykkeitä ja kyläsuunnitelmia. Työssä tarkastellaan näiden suunnitteluvälineiden hyödyntämisen mahdollisuuksia Hämeenlinnan kaupungin maaseutualueilla.
Työn tulosten perusteella voidaan todeta, että maaseudun rakentamista voidaan suunnitella ja hallita useilla työkaluilla ja niiden erilaisilla yhdistelmillä. Myös Hämeenlinnan maaseutualueiden kehittämiseen on useita mahdollisia vaihtoehtoja.