Jatkokäsittelylupaprosessi hovioikeuksissa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli valottaa hovioikeuksissa 1.1.2011 käyttöön otettuun jatkokäsittelylupaan liittyviä työprosesseja Suomen kuudessa hovioikeudessa ja vertailla niitä toimeksiantajaa hyödyttävällä tavalla. Samalla selvitettiin myös jat-kokäsittelylupaprosessin vaikutuksia hovioikeuden henkilöstön työhön ja henkilöstön arvioita jatkokäsittelyluvasta.

Tutkimus oli kirjoituspöytätutkimus, ja sen pääaineistonkeruumenetelminä käytettiin kyselyä ja teemahaastattelua. Kyselyvastauksia saatiin kaikista Suomen kuudesta hovioikeudesta. Vastauksia tuli neljästä eri henkilöstöryhmästä: kirjaamosta, valmistelusta vastaavilta jäseniltä, osastokansliasta sekä hovioikeuslain 9. pykälän 4. momentin kelpoisuusehdot täyttäviltä esittelijöiltä. Teemahaastatteluilla saatiin asiantuntijamateriaalia Kouvolan hovioikeuden hovioikeudenlaamannilta ja määräaikaiselta hovioikeudenneuvokselta. Tutkimusaineisto koostui pääosin Kouvolan hovioikeuden sisäisestä materiaalista sekä laajasta oikeusministeriön tuottamasta materiaalista. Tärkeänä osana tutkimusaineistoa oli myös muiden hovioikeuksien toimittama sisäinen materiaali.

Tutkimuksen tavoitteet toteutuivat, sillä kyselyillä ja saadulla materiaalilla pystyttiin selvittämään, millainen jatkokäsittelylupaprosessi on eri hovioikeuksissa ja käytäntöjä pystyttiin vertailemaan keskenään. Mielenkiintoisinta antia opinnäytetyössä olivat henkilöstön yleiset arviot jatkokäsittelylupamenettelystä sekä luvan vaikutuksista työhönsä, jotka kuitenkin olivat vielä melko sekalaisia.

The aim of this Bachelor’s thesis was to illuminate the further treatment permit that was enforced 1.1.2011 and the work processes concerning it in the six Finnish courts of appeal. The target was also to compare these work processes between the courts of appeal and find out how the personnel of the court of appeals would evaluate the fur-ther treatment permit system.

The research was a desk based type of a survey and the main legwork methods were questionnaire and theme interviews. Answers to the questionnaire were gotten from all of the six courts of appeal and there from the four different personnel groups: registry, judges in charge of the preparation of the cases, department office and the displayers. The theme interviews gave expert material from Kouvola Court of Appeal. The research material consisted mainly of the inside material from Kouvola Court of Appeal and material from the Ministry of Justice. An important part of the material was also the inside material given by other courts of appeal.

The targets were attained because the questionnaires and the material gave me the im-age of how the further treatment process works in different courts of appeal and made it possible to compare the practices. The most interesting part of the survey was to see the opinions the personnel of the courts of appeal have about the further treatment permit, even though the results were still a bit assorted.