TYÖNETSIJÄRINGIN KEHITTÄMISPROSESSI INNOVATIIVISEN OSAAMISYHTEISÖN MALLIA HYÖDYNTÄEN
Hartikainen, Timo (2011)
Hartikainen, Timo
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111114472
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111114472
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä on selvitetty Joensuun alueella verkostomaisesti toimivan työnetsijäringin kehittämisprosessia ja sen toteuttamista. Verkoston kehittäminen on prosessi, jossa tarvitaan jokaisen osallistujan osallistumista ja verkostojohtamista. Kehittämisprosessi toteutettiin innovatiivisen osaamisyhteisön periaatteiden mukaan, ja sen tavoitteena oli parantaa verkoston luottamuksen, aktiivisuuden ja vastavuoroisen toiminnan edellytyksiä ja tarkastella näitä käsitteitä verkostojohtamisen näkökulmasta.
Työelämälähtöisen kehittämisprosessin toteutuksessa määritettiin ensin kehittämistarve ja kehittämismenetelmä arviointiakvaariomenetelmällä. Tämän jälkeen puolistrukturoidulla osaamisen ja toimintakyvyn Webropol-kyselyllä selvitettiin jäsenten käsitystä verkoston nykytilasta ja fokusryhmäkeskustelulla monipuolistettiin saatua kuvaa. Fokusryhmäkeskustelun avulla kerätty aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Verkoston toimintamallin ja rakenteen muuttuminen on kehittämisprosessin keskeisin tulos. Kehittämisprosessin kokemusten perusteella näyttää siltä, että verkoston luottamuksen rakentamisessa, aktiivisuuden ylläpitämisessä ja vastavuoroisen toiminnan synnyttämisessä tarvitaan verkostojohtamista. Verkostojohtamisella voi vaikuttaa verkoston toimintaan, kun se on keskusjohtoista, edistää verkoston jäsenten välistä viestintää, perehdyttää uudet jäsenet toimintaan ja pyrkii aktiivisesti ennaltaehkäisemään kilpailuasetelmien syntymistä.
Jatkokehittämisehdotuksena on työnetsijäringin verkostostrategian laatiminen yhdessä jäsenten kanssa.
Työelämälähtöisen kehittämisprosessin toteutuksessa määritettiin ensin kehittämistarve ja kehittämismenetelmä arviointiakvaariomenetelmällä. Tämän jälkeen puolistrukturoidulla osaamisen ja toimintakyvyn Webropol-kyselyllä selvitettiin jäsenten käsitystä verkoston nykytilasta ja fokusryhmäkeskustelulla monipuolistettiin saatua kuvaa. Fokusryhmäkeskustelun avulla kerätty aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Verkoston toimintamallin ja rakenteen muuttuminen on kehittämisprosessin keskeisin tulos. Kehittämisprosessin kokemusten perusteella näyttää siltä, että verkoston luottamuksen rakentamisessa, aktiivisuuden ylläpitämisessä ja vastavuoroisen toiminnan synnyttämisessä tarvitaan verkostojohtamista. Verkostojohtamisella voi vaikuttaa verkoston toimintaan, kun se on keskusjohtoista, edistää verkoston jäsenten välistä viestintää, perehdyttää uudet jäsenet toimintaan ja pyrkii aktiivisesti ennaltaehkäisemään kilpailuasetelmien syntymistä.
Jatkokehittämisehdotuksena on työnetsijäringin verkostostrategian laatiminen yhdessä jäsenten kanssa.