Taiteellinen prosessini
Järvinen, Anna Emilia (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020100520979
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020100520979
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä pohditaan taiteellista prosessia. Pohdinnat perustuvat tekijän päiväkirjamerkintöihini ja vaikka tutkielma on hyvin subjektiivinen, siinä yritetään liittää tekeminen taidehistoriaan käsittelemällä muita taiteilijoita ja vertailemalla heidän kokemuksiaan, ajatuksiaan ja tapojaan käyttää materiaaleja sekä värejä, kuin myös symboliikkaa teosten sisällössä.
Taiteelliseksi osuudeksi valmistettiin suuria sekatekniikalla ja kollaasilla toteutettuja maalauksia sekä pienempiä reliefinaamareita keramiikkaa ja muita materiaaleja käyttäen. Teoksissa tärkeiksi elementeiksi sisällön tueksi nousi materiaalien käyttö ja niiden tuoma haptinen kokemuksellisuus.
Tekijän yritys ymmärtää näkymätöntä, väritöntä, muodotonta, sanatonta ajaa häntä tekemään kuvataidetta. Taiteilija tekee taidetta, jotta hänen ei tarvitsisi puhua.
Samalla otettiin pohtimisen alle prosessin aikana vallitseva läsnäolo. Mitä on olla ihminen, mitä on olla tässä ajassa ihminen ihmisenä? Näitä tarpeita tarpeita ja elämään kuuluvia ristiriitoja pohdittiin syvällisemmin. Mietittiin myös kriittisesti mikä olisi hyvä piilotajunnan ja rationaalisen ajattelun suhde tekijän töissä ja miten käyttää tekijän omaa symboliikkaa ja universaalia, jotta prosessin lopputulos olisi kokijalle jollain tapaa ymmärrettävä ja antoisa tai merkityksellinen.
Taiteelliseksi osuudeksi valmistettiin suuria sekatekniikalla ja kollaasilla toteutettuja maalauksia sekä pienempiä reliefinaamareita keramiikkaa ja muita materiaaleja käyttäen. Teoksissa tärkeiksi elementeiksi sisällön tueksi nousi materiaalien käyttö ja niiden tuoma haptinen kokemuksellisuus.
Tekijän yritys ymmärtää näkymätöntä, väritöntä, muodotonta, sanatonta ajaa häntä tekemään kuvataidetta. Taiteilija tekee taidetta, jotta hänen ei tarvitsisi puhua.
Samalla otettiin pohtimisen alle prosessin aikana vallitseva läsnäolo. Mitä on olla ihminen, mitä on olla tässä ajassa ihminen ihmisenä? Näitä tarpeita tarpeita ja elämään kuuluvia ristiriitoja pohdittiin syvällisemmin. Mietittiin myös kriittisesti mikä olisi hyvä piilotajunnan ja rationaalisen ajattelun suhde tekijän töissä ja miten käyttää tekijän omaa symboliikkaa ja universaalia, jotta prosessin lopputulos olisi kokijalle jollain tapaa ymmärrettävä ja antoisa tai merkityksellinen.