Se on hyvä, että sä koitat soittaa mulle… : mallin kehittäminen perhehoitoon sijoitettujen lasten biologisten vanhempien kanssa tehtävään työhön

Abstract

Kehittämishankkeen tarkoituksena oli kehittää ja yhdenmukaistaa Lahden perhehoidon työryhmän työkäytäntöjä sijoitetun lapsen biologisten vanhempien kanssa tehtävässä työssä. Tarkoituksena oli vastata lastensuojelulain vaatimukseen taata nlapselle tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet sijoituksen aikana. Tavoitteena oli luoda malli Lahden perhehoitoon sijoitettujen lasten vanhempien kanssa tehtävään työhön. Toteutin kehittämishankkeeni toimintatutkimuksena toimien sekä kehittäjänä ja tutkijana että perhehoidon työntekijänä.

Huostaanotettujen lasten vanhempien kokemusten mukaan heille tarjottu tuki on ollut riittämätöntä etenkin huostaanoton siirtymävaiheessa. Sijoituksen onnistumisen kannalta on tärkeää, että vanhemmat eivät hylkää lastaan huostaanoton jälkeen, vaan tukevat lasta kiinnittymään uuteen sijaisperheeseen. Vanhempien kanssa tehtävä työ sisältää kriisityön sekä monipuolisen sosiaalisen tuen elementit.

Toimintatutkimuksen aikana vanhempien kanssa tehtävä työ muotoutui Biologisen vanhemman sosiaaliohjauksen malliksi. Sosiaaliohjauksen malli on jaettu kolmeen vaiheeseen, joista kaksi ensimmäistä liittyy lapsen ensimmäisen sijoitusvuoteen. Mallissa korostuu työntekijän rooli aktiivisena toimijana sekä tiivis yhteistyö lapsen sosiaalityön ja muun ammattiverkoston kanssa. Sosiaaliohjauksen mallissa on huomioitu myös työn joustavuuden ja sovellettavuuden vaatimus.

Arvioitaessa kehittämistyön vaikuttavuutta perhehoidon työkäytäntöihin voidaan todeta, että malli on osaltaan raamittanut lasten sijoitusprosessia perhehoidossa. Malli on koettu selventävän työryhmän yhteistä viitekehystä, näkökulmaa ja työotetta. Malli on riittävän käytännönläheinen työvälineenä käytettäväksi. Malli aktivoi vanhempia osallistumaan lapsen elämään ja tukee vanhemman subjektiutta ja arvokkuudentunnetta.

The purpose of the research-development project was to develop and standardize the practises of the work team of Lahti family care in the work done with the biological parents of the child in foster care. The purpose was to answer the child welfare acts’ requirement to secure the child has important, continuing and safe relationships during custody. The aim was to develop a model for working with parents of the children taken into custody in Lahti family care. I carried out my research-development project as an action research where I acted as a developer, researcher and a worker in Lahti family care.

The parents of children taken into custody feel that the support they are offered has been insufficient especially in the transition period of the custody. It is important in succeeding in the process of placement that the parents don’t reject their child after the custody has taken place, but support their child to get attached to the new foster family. The work done with the families includes both crisis work and elements of diverse social support.

The work with the parents during the action research formed to be a model of social supervising the biological parent. The model of social supervising has been divided into three stages where the two first are related to the child’s first year in foster care. The workers’ role as an active operator and an intense cooperation with social work and other professional network are emphasized in the model. The flexibility and adaptation of the work have also been considered in the model of social supervising.

Assessing the effectiveness development work had for work practises in family care, it can be stated that the model has given for its part frames to the process of placing a child in foster care in family care. The model has been found to clarify the work team’s mutual context, point of view and hold of the work. The model is functional enough for being used as a working tool. The model activates the parents to participate in their child’s life and supports the parents’ subjectivity and the sense of value.