”Sen ku tajuu, ettei tarvi olla yksin, ni se helpottaa hyvin paljo” : kokemuksia yhteisöhoidosta Mikkeli-yhteisössä
Korhonen, Miikka; Mertanen, Miisa; Koponen, Johanna (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020102021440
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020102021440
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää yhteisöhoidon kokemuksia päihdekuntoutuksessa Mikkeli-yhteisössä. Tarkoituksena oli selvittää, mikä on ollut yhteisöhoidon merkitys raitistumisessa ja mitkä piirteet erityisesti yhteisöhoidossa ovat auttaneet. Halusimme myös selvittää, millaista elämä on ollut yhteisöhoidon jälkeen, ja mitä palveluita henkilö on saanut tai mahdollisesti tarvinnut lisää kuntoutusjakson jälkeen. Halusimme nostaa yhteisöhoidon esille, sillä päihdepalvelut ovat olleet lähiaikoina pinnalla ja usein kritiikin kohteena. Pyrimme opinnäytteellämme löytämään yhteisöhoidon toimivia piirteitä ja kehityskohteita nykyisen lääkepainotteisen kuntoutuksen rinnalle.
Opinnäytetyömme toteutettiin kvalitatiivisena, eli laadullisena tutkimuksena ja tiedonkeruussa käytimme puolistrukturoitua teemahaastattelua. Toteutimme opinnäytteemme haastattelemalla kuutta yhteisöhoidon läpikäynyttä henkilöä, jotka ovat kaikki pysyneet raittiina Mikkeli-yhteisössä vietetyn kuntoutusjakson jälkeen.
Tulokset osoittavat, että yhteisöhoidolle tyypilliset vahva vertaistuen merkitys sekä toistuvat rutiinit ovat suuressa roolissa päihderiippuvuudesta irtautumisessa. Arkirutiinit jäävät osaksi yhteisöhoidon jälkeistä elämää. Tärkeänä pidetään myös oman motivaation löytymistä, sekä vastuun saamista kuntoutuksen aikana. Palvelut yhteisöhoidon jälkeen koetaan suurimmalta osalta riittäviksi ja niitä osataan hyödyntää. Tuloksista käy ilmi, että vaikka yhteisöhoito itsessään koettiin toimivaksi, saisivat maksusitoumukset yhteisöhoitoon olla yhtäjaksoisesti pidempiä. Myös ohjaajien rooli nostetaan kehityskohteeksi. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää yhteisöhoidon kehittämiseen, jonka lisäksi ne tuovat tietoutta yhteisöhoidosta päihdekuntoutuksen kentälle.
Opinnäytetyömme toteutettiin kvalitatiivisena, eli laadullisena tutkimuksena ja tiedonkeruussa käytimme puolistrukturoitua teemahaastattelua. Toteutimme opinnäytteemme haastattelemalla kuutta yhteisöhoidon läpikäynyttä henkilöä, jotka ovat kaikki pysyneet raittiina Mikkeli-yhteisössä vietetyn kuntoutusjakson jälkeen.
Tulokset osoittavat, että yhteisöhoidolle tyypilliset vahva vertaistuen merkitys sekä toistuvat rutiinit ovat suuressa roolissa päihderiippuvuudesta irtautumisessa. Arkirutiinit jäävät osaksi yhteisöhoidon jälkeistä elämää. Tärkeänä pidetään myös oman motivaation löytymistä, sekä vastuun saamista kuntoutuksen aikana. Palvelut yhteisöhoidon jälkeen koetaan suurimmalta osalta riittäviksi ja niitä osataan hyödyntää. Tuloksista käy ilmi, että vaikka yhteisöhoito itsessään koettiin toimivaksi, saisivat maksusitoumukset yhteisöhoitoon olla yhtäjaksoisesti pidempiä. Myös ohjaajien rooli nostetaan kehityskohteeksi. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää yhteisöhoidon kehittämiseen, jonka lisäksi ne tuovat tietoutta yhteisöhoidosta päihdekuntoutuksen kentälle.