TYYPIN 1 DIABETEKSEN ALKUOHJAUS LAPSELLE JA HÄNEN PERHEELLEEN

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää tyypin 1 diabeetikkolasten vanhempien kokemuksia alkuohjauksesta Kymenlaakson keskussairaalan lastenosastolla. Tarkoituksena oli antaa tietoa osastolle mahdollisista kehitystarpeista koskien alkuohjausta. Tutkimusaineiston keräämisessä käytettiin strukturoituja kyselylomakkeita, jotka annettiin jaettavaksi lastenpoliklinikalle keväällä 2011. Lomakkeita oli kaiken kaikkiaan 50. Lomakkeita täytettiin 28, joista kaksi jouduttiin poistamaan vaillinaisten tai väärin vastattujen vastausten vuoksi. Vastausprosentiksi saatiin 52.

Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin SPSS -tilasto-ohjelmalla, joka antoi tuloksista frekvenssit ja prosentit. Tulokset esitettiin sanallisesti sekä piirakkakaavioina. Tutkimustuloksista selvisi, että alkuohjaus oli koettu lastenosastolla keskimäärin hyväksi. Esiin nousi kuitenkin muutamia kohtia, joissa olisi mahdollista kehittää ohjausta. Esimerkiksi eri hoitomuodoista ei annettu tarpeeksi tietoa vastaajien mukaan; 38,5 % (n=10) oli saanut riittävästi tietoa eri hoitomuodoista. Myös ruokavalio-ohjaus koettiin liian vähäiseksi: 42,3 % (n=11) oli jossain määrin samaa mieltä siitä, että ravitsemusterapeutin ruokavalio-ohjaus oli riittävää. Moni vastaajista koki, ettei heillä ollut alkuohjauksen jälkeen tarpeeksi hoitovarmuutta omahoidon toteuttamiseen. 42,3 % (n=11) koki saaneensa varmuutta hoidon toteuttamiseen osastojakson jälkeen. Vertaistuesta ja sopeutumisvalmennuskursseista ei vastaajien mielestä puhuttu lähes ollenkaan alkuohjauksessa. Tiedonsaannista vertaistuen suhteen oli täysin samaa mieltä 7,7 % (n=2), sopeutumisvalmennuskursseista sai jossain määrin tietoa 34,6 % (n=9) vastaajista. Sen sijaan erittäin tyytyväisiä oltiin verensokerienmittaamisen ohjaamiseen, 61,2 % (n=18) ja henkilökunnan ystävälliseen käytökseen, 84,6 % (n=22). Psykologin palveluille ei tutkimustulosten mukaan ollut tarvetta osastolla, 84,6 % (n=22) oli samaa mieltä. Tutkimus osoitti myös, että suurin osa vastaajista, 73,1 % (n=19) oli sitä mieltä, että ensimmäinen poliklinikkakäynti oli riittävän pian alkuohjauksen jälkeen.

The purpose of this thesis was to survey the experiences of the parents of Type I diabetic children concerning the preliminary training they received in the children's ward of Kymenlaakso Central Hospital. The purpose was, further, to pass on to the children's ward any suggestions as to the need for improvements in this area. The research material was gathered using structured questionnaires, which were distributed at the children's polyclinic in spring 2011. Out of a total of 50 questionnaires 28 were completed, two of which were rejected due to incomplete or wrongly answered questions, giving a response rate of 52 %. The quantitative material was analysed using the SPSS statistical analysis programme which expressed the results in terms of frequencies and percentages. The results were presented verbally and in pie charts. The research results indicated that the preliminary training in the children's ward was on average rated as good. However, a few topics emerged pointing to the possibility of improving the training. For example, some respondents felt that insufficient information was given on the different types of treatment, while 38.5 % (10) had received sufficient information. Instruction on diet was felt to be inadequate, albeit 42.3 % (11) of the respondents agreed somewhat that the dietary guidance given by the nutritional therapist was adequate. Many respondents felt that they did not have enough confidence after the initial training to take responsibility for treating diabetes independently, while 42.3 % felt confident enough after the in-ward training to do so. Peer support and adaptation training courses, according to the respondents, were scarcely mentioned during the preliminary training. Only 7.7 % (2) of the respondents received information about peer support while 34.6 % (9) were given some information about the training courses. In contrast to this, there was considerable satisfaction, 61.2 % (18) with the guidance given on measuring sugar levels and with the friendly attitude of the staff, 84.6 % (22). The results of our research showed that there was no need for the services of a psychologist on the ward - 84.6 % (22) agreed on this. Our research also showed that the majority of the respondents, 73.1 % (19) agreed that their first visit to the polyclinic came at a suitably short interval after the preliminary training.