Sähköisen allekirjoituksen lainvoimaisuus
Uronen, Maiju (2020)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020113025214
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020113025214
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia sähköisen allekirjoituksen lainvoimaisuutta. Työn tarkoituksena oli selvittää, miten sähköisen allekirjoituksen lainvoimaisuus muodostuu sekä missä tilanteissa sähköinen allekirjoitus on lainvoimainen. Lisäksi työssä tutkittiin sähköisen allekirjoituksen eri muotoja ja niiden käyttömahdollisuuksia. Opinnäytetyössä perehdyttiin sähköisen allekirjoituksen allekirjoitusprosessiin ja sähköisen tunnistamisen eri muotoihin. Sähköinen tunnistaminen voidaan tehdä vahvasti tai heikosti, jolloin tämä vaikuttaa sähköisen allekirjoituksen turvalliseen varmentamiseen.
Työssä perehdyttiin sähköistä allekirjoitusta koskevaan lainsäädäntöön sekä hallituksen esitöihin. Lainsäädäntö rajattiin koskemaan Suomea, koska tarkoituksena oli selvittää sähköisen allekirjoituksen lainvoimaisuus Suomessa. Työn keskeisiä lähteistä olivat laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista 617/2009 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston eIDAS-asetus (EU) N:o 910/2014. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä oli oikeusdogmaattinen, koska tutkin sähköistä allekirjoitusta lain näkökulmasta.
Työn tuloksena selvisi, että sähköinen allekirjoitus on lainvoimainen ja yhtä sitova kuin perinteinen allekirjoitus. Lisäksi sähköinen allekirjoitus on turvallinen ja luotettava, jos se tehdään vahvalla tunnistamisella. Allekirjoituksen voi tehdä sähköisesti kaikissa tilanteissa, mutta rajoituksia sähköiselle allekirjoitukselle määritellään tunnistamisella. Heikolla tunnistamisella ei voida allekirjoittaa sähköisesti kaikkia asiakirjoja, mutta vahvalla tunnistamisella sähköinen allekirjoitus sopii kaikkiin tilanteisiin.
Työssä perehdyttiin sähköistä allekirjoitusta koskevaan lainsäädäntöön sekä hallituksen esitöihin. Lainsäädäntö rajattiin koskemaan Suomea, koska tarkoituksena oli selvittää sähköisen allekirjoituksen lainvoimaisuus Suomessa. Työn keskeisiä lähteistä olivat laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista 617/2009 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston eIDAS-asetus (EU) N:o 910/2014. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä oli oikeusdogmaattinen, koska tutkin sähköistä allekirjoitusta lain näkökulmasta.
Työn tuloksena selvisi, että sähköinen allekirjoitus on lainvoimainen ja yhtä sitova kuin perinteinen allekirjoitus. Lisäksi sähköinen allekirjoitus on turvallinen ja luotettava, jos se tehdään vahvalla tunnistamisella. Allekirjoituksen voi tehdä sähköisesti kaikissa tilanteissa, mutta rajoituksia sähköiselle allekirjoitukselle määritellään tunnistamisella. Heikolla tunnistamisella ei voida allekirjoittaa sähköisesti kaikkia asiakirjoja, mutta vahvalla tunnistamisella sähköinen allekirjoitus sopii kaikkiin tilanteisiin.