Vanhustyön vetovoimaisuus hoivayksiköissä - vertailua Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata kirjallisuuskatsauksen avulla Suomen, Ruotsin ja Norjan vanhustyön vetovoimatekijöitä perus-, lähi-ja sairaanhoitajien näkökulmasta ja vertailla näitä keskenään. Tutkimuskysymyksien avulla selvitettiin, mitkä tekijät lisäävät vanhustyön vetovoimaa hoivayksiköissä ja mitkä tekijät vähentävät vanhustyön vetovoimaa hoivayksiköissä. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada Vantaan kaupungille ajantasaista tietoa vanhustyön vetovoimatekijöistä hoivayksiköissä, jotta kaupunki pystyisi käyttämään tätä tietoa rekrytoidessaan uusia työntekijöitä ja sitouttaakseen nykyiset työntekijät.

Opinnäytetyön teoriapohjassa on käsitelty vanhustyötä hoivayksiköissä, vanhuspalveluita, iäkkään asumista Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa sekä työn vetovoimaisuuteen liittyviä tekijöitä. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja kirjallisuuskatsaukseen valittiin yhteensä yhdeksän tutkimusta. Tutkimuksista kolme oli suomalaisia, neljä oli ruotsalaisia ja kaksi oli norjalaisia. Tulosten analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tulosten perusteella vanhustyön vetovoimatekijät ovat samankaltaisia Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Alaa ei koeta kovin vetovoimaiseksi missään näistä maista. Etenkin nuorten hoitajien alalta lähtemisen uhka korostui tutkimuksista. Vetovoimaa lisääviksi tekijöiksi nousivat työn ihmisläheisyys ja monipuolisuus, hyvä työllisyystilanne, lomien runsaus, monipuoliset mahdollisuudet perustason koulutukseen sekä se, että perustason koulutukseen on suhteellisen helppo päästä. Vetovoimaa vähentäviksi tekijöiksi nousivat määräaikaiset työsopimukset, kiire, henkilöstön vajaus, liialliset työn vaatimukset, huono johtaminen, alan tämänhetkinen imago ja mielikuvat, huono mediajulkisuus sekä Suomen ja Ruotsin osalta huono palkkataso. Vuoro- ja yötyö, työn haastavuus sekä työyhteisö koettiin sekä vetovoimaa lisääväksi että vetovoimaa vähentäväksi tekijäksi.

Väestön ikääntyessä vanhustyön tärkeys korostuu, mutta samalla kasvaa myös huoli työntekijöiden riittävyydestä, sillä suuri osa vanhustyöntekijöistä lähestyy eläkeikää. Tästä syystä alan imagoa tulisi saada paremmaksi ja markkinoida alaa esimerkiksi kouluvierailujen avulla. Työoloja tulisi parantaa, jotta työtyytyväisyys ja työviihtyvyys nousisivat. Ensisijaisina keinoina tähän olisivat henkilöstömäärän kasvu, vakituisten työsopimusten tarjoaminen ja työn organisointi osaamispotentiaalin mukaan. Työyhteisön hyvä ilmapiiri lisäisi työssä viihtymistä ja tähän jokainen työntekijä voi vaikuttaa omassa työyksikössään.

Suomalaisia hoitajia lähtee vuosittain paljon ulkomaille töihin, suurin osa Ruotsiin ja Norjaan. Jatkossa olisi hyvä tutkia esimerkiksi sitä, mikä saa suomalaiset hoitajat lähtemään ulkomaille töihin ja mitkä tekijät olisivat niitä, millä hoitajat saisi houkuteltua takaisin Suomeen.