Itseohjautuvuus toimintamenetelmänä sosiaalityössä
Metsola, Mari (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120225641
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120225641
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Kirjallisuuskatsaus-opinnäytetyön aiheena on itseohjautuvuus toimintatapana sosiaalityössä. Tavoitteena on valottaa itseohjautuvuuden mukanaan tuomia etuja nykyaikaisessa sosiaalityössä. Monilla elinkeinotoiminnan aloilla on havaittu suuria hyötyjä itseohjautuvuusperiaatteen soveltamisesta käytännön työssä ja yritystoiminnassa.
On havaittu, että useimmat itseohjautuvan toimintatavan valinneista organisaatioista tai yrityksistä ovat hyötyneet tehollisesti ja kustannuksellisesti siirryttyään pois perinteisistä johtajuusrakenteista.
Rahaa on säästynyt, kun väliportaan johtajia on karsittu ja työntekijät ja työtiimit ovat totuttautuneet ohjaamaan itse omaa työtään, mutta samalla myös toimimaan yhteisöllisesti tiimissä, joka tukee jäseniensä työntekoa.
Työntekijät ottavat vastuuta ja nauttivat ammatillista vapautta ja itsemääräämisoikeutta; nämä seikat ovat lisänneet työtyytyväisyyttä sekä -intoa että motivaatiota työhön. Useimmat ihmiset kokevat itseohjautuvan työtavan palkitsevaksi.
Sosiaalityössä resurssit niukentuvat ja työn sekä väestön palvelutarpeiden määrä samanaikaisesti kasvaa väestön ikääntyessä ja monikulttuurisuuden lisääntyessä. Tämän hankalan yhtälön ratkaisua voi helpottaa itseohjautuva työtapa: kun sosiaalityön ammattilainen toimii asiantuntijana ja enimmän aikaa operoi itsenäisesti työssään, säästyy aikaa ja rahaa.
Myös asiakastyytyväisyys on lisääntynyt niillä sosiaalipalveluiden vastaanottajilla, joiden palveluntuottajat toimivat itseohjautuvasti.
Itseohjautuva toimintamalli näyttää näin hyödyttävän koko sosiaalialaa.
Asiasanat
Itseohjautuvuus, Buurtzorg, Sosiaalityö, Häiriökysyntä
Kirjallisuuskatsaus-opinnäytetyön aiheena on itseohjautuvuus toimintatapana sosiaalityössä. Tavoitteena on valottaa itseohjautuvuuden mukanaan tuomia etuja nykyaikaisessa sosiaalityössä. Monilla elinkeinotoiminnan aloilla on havaittu suuria hyötyjä itseohjautuvuusperiaatteen soveltamisesta käytännön työssä ja yritystoiminnassa.
On havaittu, että useimmat itseohjautuvan toimintatavan valinneista organisaatioista tai yrityksistä ovat hyötyneet tehollisesti ja kustannuksellisesti siirryttyään pois perinteisistä johtajuusrakenteista.
Rahaa on säästynyt, kun väliportaan johtajia on karsittu ja työntekijät ja työtiimit ovat totuttautuneet ohjaamaan itse omaa työtään, mutta samalla myös toimimaan yhteisöllisesti tiimissä, joka tukee jäseniensä työntekoa.
Työntekijät ottavat vastuuta ja nauttivat ammatillista vapautta ja itsemääräämisoikeutta; nämä seikat ovat lisänneet työtyytyväisyyttä sekä -intoa että motivaatiota työhön. Useimmat ihmiset kokevat itseohjautuvan työtavan palkitsevaksi.
Sosiaalityössä resurssit niukentuvat ja työn sekä väestön palvelutarpeiden määrä samanaikaisesti kasvaa väestön ikääntyessä ja monikulttuurisuuden lisääntyessä. Tämän hankalan yhtälön ratkaisua voi helpottaa itseohjautuva työtapa: kun sosiaalityön ammattilainen toimii asiantuntijana ja enimmän aikaa operoi itsenäisesti työssään, säästyy aikaa ja rahaa.
Myös asiakastyytyväisyys on lisääntynyt niillä sosiaalipalveluiden vastaanottajilla, joiden palveluntuottajat toimivat itseohjautuvasti.
Itseohjautuva toimintamalli näyttää näin hyödyttävän koko sosiaalialaa.
Asiasanat
Itseohjautuvuus, Buurtzorg, Sosiaalityö, Häiriökysyntä