Keskoslapsen vanhemman ohjaukselliset tuentarpeet syntymän jälkeen
Mukengedi, Amanda; Sallankivi, Pia; Jokinen, Annukka; Jokinen, Annukka (2020)
Mukengedi, Amanda
Sallankivi, Pia
Jokinen, Annukka
Jokinen, Annukka
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120426149
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120426149
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata keskoslapsen vanhemman ohjauksellisia tuentarpeita lapsen syntymän jälkeen. Tavoitteena oli turvallisen kehityksen turvaaminen sekä parantaa terveydenhuollon ammattihenkilön antamaa ohjauksen laatua sekä lisätä vanhempien voimavaroja keskoslapsen hoidossa.
Suomessa 6% vastasyntyneistä syntyy keskosina. Keskoseksi kutsutaan ennen raskausviikkoa 37. syntynyttä lasta tai kun lapsi painaa syntyessään alle 2500g. Suomessa keskosia syntyy noin 3400 joka vuosi (Keskosperheiden yhdistys 2020). Keskosen syntymä on lääketieteellisesti ja terveystaloudellisesti ongelmallista. Se aiheuttaa keskoslapsen vanhemmuudessa merkittävästi enemmän pelkoa ja epävarmuutta verrattuna normaaliaikaisesti syntyneen lapsen van- hemmuuteen, sillä sairastumisen, kuoleman ja vammautumisen riski on merkittävästi suurentunut (Kekki M. Paavonen J. 2003). Korte 2017, tutkimuksen mukaan vanhempien epävarmuus hoidosta voimistuu keskoslapsen kotiutuessa ja jatkuu myöhempiinkin kehitysvaiheisiin lapsen elämässä. Vanhemmat etsivät tukea vertaisistaan. On siis oletettavaa, että keskosvanhempien tuentarve kasvaa sairaalasta kotiutumisen jälkeen.
Kirjallisuuskatsauksen avulla haettiin vastausta tutkimuskysymyksiin 1) Miten keskosvanhemmat ovat kuvanneet vanhemmuuteen liittyviä tuen tarpeita ja haasteita? 2) Millainen ohjaus tukee vanhemman selviytymistä ja tuo onnistumisen kokemuksia? Tutkimustietoa etsittiin hoitotyön keskeisistä tietokannoista hakusanoilla keskonen, vanhemmuus, ohjaus, tuen tarpeet. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista sisällönanalyysia. Keskeisimpinä tuloksina voidaan todeta että, vanhemmat kokivat ammattihenkilön antaman ohjauksen yhdessä vertaistuen kanssa motivoivampana kuin pelkän ohjauksen. Isien tarpeiden huomiointi ohjauksessa koettiin vähäiseksi verrattuna äiteihin. Hoitohenkilökunnan kiire koettiin myös alentavan ohjauksen laatua. Vanhempien kokemuksen perusteella ohjauksessa tulisi kiinnittää huomiota kohtaamiseen kiireettömästi, jotta vanhemmat pystyisivät kertomaan paremmin tarpeistaan ja tällöin tukeen voisi paremmin vaikuttaa. Hoitohenkilökunnan motivointi ja kannustus imetyksen aloittamisessa, vahvistaa vauvan ja äidin kiintymyssuhdetta. Myös isien tarpeita huomioimalla voidaan vaikuttaa kokonaisvaltaisesti perheen selviytymiseen tilanteesta. Tuloksia voidaan hyödyntää keskoslapsen vanhempien ohjauksessa, ohjauksen laadun parantamiseksi.
Asiasanat: keskonen, keskoslapsen vanhemmuus, ohjaus, tuen tarpeet
Suomessa 6% vastasyntyneistä syntyy keskosina. Keskoseksi kutsutaan ennen raskausviikkoa 37. syntynyttä lasta tai kun lapsi painaa syntyessään alle 2500g. Suomessa keskosia syntyy noin 3400 joka vuosi (Keskosperheiden yhdistys 2020). Keskosen syntymä on lääketieteellisesti ja terveystaloudellisesti ongelmallista. Se aiheuttaa keskoslapsen vanhemmuudessa merkittävästi enemmän pelkoa ja epävarmuutta verrattuna normaaliaikaisesti syntyneen lapsen van- hemmuuteen, sillä sairastumisen, kuoleman ja vammautumisen riski on merkittävästi suurentunut (Kekki M. Paavonen J. 2003). Korte 2017, tutkimuksen mukaan vanhempien epävarmuus hoidosta voimistuu keskoslapsen kotiutuessa ja jatkuu myöhempiinkin kehitysvaiheisiin lapsen elämässä. Vanhemmat etsivät tukea vertaisistaan. On siis oletettavaa, että keskosvanhempien tuentarve kasvaa sairaalasta kotiutumisen jälkeen.
Kirjallisuuskatsauksen avulla haettiin vastausta tutkimuskysymyksiin 1) Miten keskosvanhemmat ovat kuvanneet vanhemmuuteen liittyviä tuen tarpeita ja haasteita? 2) Millainen ohjaus tukee vanhemman selviytymistä ja tuo onnistumisen kokemuksia? Tutkimustietoa etsittiin hoitotyön keskeisistä tietokannoista hakusanoilla keskonen, vanhemmuus, ohjaus, tuen tarpeet. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista sisällönanalyysia. Keskeisimpinä tuloksina voidaan todeta että, vanhemmat kokivat ammattihenkilön antaman ohjauksen yhdessä vertaistuen kanssa motivoivampana kuin pelkän ohjauksen. Isien tarpeiden huomiointi ohjauksessa koettiin vähäiseksi verrattuna äiteihin. Hoitohenkilökunnan kiire koettiin myös alentavan ohjauksen laatua. Vanhempien kokemuksen perusteella ohjauksessa tulisi kiinnittää huomiota kohtaamiseen kiireettömästi, jotta vanhemmat pystyisivät kertomaan paremmin tarpeistaan ja tällöin tukeen voisi paremmin vaikuttaa. Hoitohenkilökunnan motivointi ja kannustus imetyksen aloittamisessa, vahvistaa vauvan ja äidin kiintymyssuhdetta. Myös isien tarpeita huomioimalla voidaan vaikuttaa kokonaisvaltaisesti perheen selviytymiseen tilanteesta. Tuloksia voidaan hyödyntää keskoslapsen vanhempien ohjauksessa, ohjauksen laadun parantamiseksi.
Asiasanat: keskonen, keskoslapsen vanhemmuus, ohjaus, tuen tarpeet