Suuntana hoito- ja kasvatussuunnitelmien laatiminen : Matkalla lainmukaisuuden, osallisuuden ja valvonnan vahvistamiseen perhehoidossa
Ojanne, Elina (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120826718
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120826718
Tiivistelmä
Hoito- ja kasvatussuunnitelmien laatimisvelvoite nousi esiin lastensuojelulain muutosten yhteydessä vuodenvaihteessa 2019–2020. Lapsella on oikeus olla yhteydessä vanhempiinsa ja muihin läheisiinsä sijaishuollon aikana. Mikäli yhteydenpitoa joudutaan rajoittamaan lastensuojelulain mukaisena rajoittamispäätöksenä, tulee laatia hoito- ja kasvatussuunnitelma. Suunnitelmien laatimista sijaishuollossa suositellaan aina. Hoito- ja kasvatussuunnitelmien laatiminen ei ole perhehoidossa vakiintunut käytäntö. Dokumentointiin on alettu perhehoidossakin kiinnittää huomiota alan moninaistuessa.
Kehittämishanke kohdistettiin hoito- ja kasvatussuunnitelmien laatimiseen perhehoidossa. Perhehoidon lainmukaisuutta, lapsen ja vanhemman osallisuutta ja valvontaa lähdettiin vahvistamaan hoito- ja kasvatussuunnitelmalomakkeen laatimisen kautta. Lomakkeen suunnittelu toteutettiin toimintatutkimuksena Perhehoitoyksikkö Pihlajan kanssa yhteistyössä. Kehittämistyöhön osallistui Pihlajan työryhmän ja perhehoitajien lisäksi muita perhehoitajia ja perhehoidon ammattilaisia.
Tutkimuksellisena menetelmänä käytettiin triangulaatiota eli menetelmien yhdistämistä. Aineistonhankinnassa käytettiin kyselyitä, haastatteluita ja yhteisöllisiä menetelmiä. Aineisto analysoitiin pääsääntöisesti teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Hoito- ja kasvatussuunnitelmalomakkeessa painottui helppokäyttöisyys, sisällössä vastuiden jakaminen toimijoiden kesken sekä tavoitteiden pilkkominen saavutettavissa oleviin osiin. Lapsen osallisuus tulisi varmistaa käyttämällä suunnitteluun riittävästi aikaa. Vanhemmille suunnitelmakäytäntö tarjoaisi mahdollisuuden kuulemiseen ja osallistumiseen. Toteutuessaan suunnitelmakäytäntö tarjoaisi työvälineen sijaishuollon aikaiselle yhteistyölle ja sijaishuollon valvontaan.
Kehittämishanke kohdistettiin hoito- ja kasvatussuunnitelmien laatimiseen perhehoidossa. Perhehoidon lainmukaisuutta, lapsen ja vanhemman osallisuutta ja valvontaa lähdettiin vahvistamaan hoito- ja kasvatussuunnitelmalomakkeen laatimisen kautta. Lomakkeen suunnittelu toteutettiin toimintatutkimuksena Perhehoitoyksikkö Pihlajan kanssa yhteistyössä. Kehittämistyöhön osallistui Pihlajan työryhmän ja perhehoitajien lisäksi muita perhehoitajia ja perhehoidon ammattilaisia.
Tutkimuksellisena menetelmänä käytettiin triangulaatiota eli menetelmien yhdistämistä. Aineistonhankinnassa käytettiin kyselyitä, haastatteluita ja yhteisöllisiä menetelmiä. Aineisto analysoitiin pääsääntöisesti teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Hoito- ja kasvatussuunnitelmalomakkeessa painottui helppokäyttöisyys, sisällössä vastuiden jakaminen toimijoiden kesken sekä tavoitteiden pilkkominen saavutettavissa oleviin osiin. Lapsen osallisuus tulisi varmistaa käyttämällä suunnitteluun riittävästi aikaa. Vanhemmille suunnitelmakäytäntö tarjoaisi mahdollisuuden kuulemiseen ja osallistumiseen. Toteutuessaan suunnitelmakäytäntö tarjoaisi työvälineen sijaishuollon aikaiselle yhteistyölle ja sijaishuollon valvontaan.