Yksinäisyyden ymmärtäminen ja kohtaaminen : Kirjallisuuskatsaus yksinäisyyteen liittyvistä tunteista ja yksinäisyyden lievittämisestä

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla aikuisten yksinäisyyden kokemukseen liittyviä tunteita ja yksinäisyyden lievittämistä. Tavoitteena oli lisätä yksinäisyyden ymmärtämistä ja löytää vastauksia kysymykseen, miten yksinäisyyttä tulisi lähestyä aikuisten parissa tehtävässä sosiaalialan työssä. Teoreettisessa viitekehyksessä yksinäisyyden kokemuksessa erotettiin sosiaalinen ja emotionaalinen yksinäisyys. Elämänolosuhteet sekä ihmisen persoonallisuuden piirteet voivat johtaa yksinäisyyteen. Eri tekijät vaikuttavat toisiinsa. Yksinäisyys heikentää sekä psyykkistä että fyysistä hyvinvointia. Kirjallisuuskatsauksen tuloksena nähtiin, että yksinäisyyden kokemuksessa painottuvat epävarmuuden, ulkopuolisuuden, häpeän ja merkityksettömyyden tunteet, jotka voivat johtaa sosiaalisista suhteista vetäytymiseen. Yksinäisyyden tunteet vaikuttavat ihmisen toimintaan syventäen yksinäisyyden kokemusta ja vaikeuttaen sosiaalisten suhteiden luomista. Pitkäaikainen yksinäisyys vääristää minäkäsitystä ja saa aikaan negatiivisia mielen malleja. Syvään emotionaaliseen yksinäisyyteen auttaa parhaiten yksilön mielen mallien muuttaminen positiivisemmiksi esimerkiksi terapian avulla. Ryhmätoimintaa käytetään osallisuuden ja yhteisöllisyyden lisäämisessä. Yksinäisyys alkaa usein elämänvaiheista, joissa ihmisen olosuhteet ja sosiaaliset suhteet muuttuvat. Tarjoamalla ryhmään kuulumista ja vertaistukea elämän muutosvaiheissa oleville tai muista syistä yksinäisyyttä kokeville ihmisille voidaan ehkäistä ja vähentää yksinäisyyttä. Ryhmätoiminnassa toiminnallisuus ja hyväksyvä ilmapiiri madaltavat osallistumisen kynnystä. Johtopäätöksissä painotettiin yksinäisyyden syiden ja kokemusten yksilöllisyyttä. Sosiaalialan työssä tärkein työväline on asiakkaan kuunteleminen ja arvostava kohtaaminen. Yksinäisyyden todettiin olevan myös yhteiskunnallinen kysymys.