Rikos- ja riita-asioiden sovitteluedellytysten arviointi ja toteutus Vantaan sovittelutoimistossa
Rahkonen, Tapio (2020)
Rahkonen, Tapio
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121427949
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121427949
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa tietoa Vantaan sovittelutoimistolle siitä, miten henkilökunta tekee sovitteluedellytysten arviointia. Ennakkokäsityksenä on, että jokaisella työntekijällä on oma tapa tehdä sovitteluedellytysten arviointi. Kysymykset, joilla sovitteluedellytysten arviointia tehdään eroavat toisistaan, vaikka työntekijät käyttävät arviointia tehdessään sovittelulain (1015/2005) asettamia määritteitä. Yhtäältä tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, miten korjaavan oikeuden teoria näkyy tosiasiassa työntekijöiden työtavoissa. Toisaalta tässä opinnäytetyössä on luotu myös käytännönläheinen malli sovitteluedellytysten selvittämisen tueksi. Kyseisen mallin hyötynä voidaan nähdä myös sen monikäyttöisyys, sillä kyseistä mallia on mahdollista hyödyntää muissakin Suomen rikos- ja riita-asioiden sovittelutoimistoissa.
Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, jonka empiirinen osa on toteutettu teemahaastattelumenetelmällä. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelemalla kahdeksaa Vantaan sovittelutoimiston sovitteluohjaajia. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostuu restoratiivisen oikeuden teoriasta.
Opinnäytetyön tuloksena selvisi, että haastateltavat hyödyntävät restoratiivisen oikeuden periaatteita arjen toiminnan tasolla varsin hyvin, vaikka eivät tietoisesti tunnistaisikaan varsinaista teoriaa tai sen käsitteistöä tieteellisellä tasolla. Tästä huolimatta he pystyvät hyödyntämään teorian mukaisia toimintatapoja päivittäisessä työssään. Analyysi ja tutkimusaineisto osoittaa selvästi, että restoratiivisen oikeuden periaatteet ja teoria elävät tosiasiassa ja heijastuvat toimintana käytännön tasolla. Työtavat eivät kuitenkaan ole samanlaiset kaikkien sovitteluohjaajien kesken, ja siksi erityisesti asiakkaiden tasavertaisuuden kannalta on tärkeää luoda sovitteluedellytysten selvittämiseen työkaluja. Kuten tutkimus osoittaa, luotua työkalua on pidettävä tärkeänä myös siinä tapauksessa, että tulevaisuudessa haluamme standardoida sovittelukriteerien arviointiprosesseja Suomessa.
Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, jonka empiirinen osa on toteutettu teemahaastattelumenetelmällä. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelemalla kahdeksaa Vantaan sovittelutoimiston sovitteluohjaajia. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostuu restoratiivisen oikeuden teoriasta.
Opinnäytetyön tuloksena selvisi, että haastateltavat hyödyntävät restoratiivisen oikeuden periaatteita arjen toiminnan tasolla varsin hyvin, vaikka eivät tietoisesti tunnistaisikaan varsinaista teoriaa tai sen käsitteistöä tieteellisellä tasolla. Tästä huolimatta he pystyvät hyödyntämään teorian mukaisia toimintatapoja päivittäisessä työssään. Analyysi ja tutkimusaineisto osoittaa selvästi, että restoratiivisen oikeuden periaatteet ja teoria elävät tosiasiassa ja heijastuvat toimintana käytännön tasolla. Työtavat eivät kuitenkaan ole samanlaiset kaikkien sovitteluohjaajien kesken, ja siksi erityisesti asiakkaiden tasavertaisuuden kannalta on tärkeää luoda sovitteluedellytysten selvittämiseen työkaluja. Kuten tutkimus osoittaa, luotua työkalua on pidettävä tärkeänä myös siinä tapauksessa, että tulevaisuudessa haluamme standardoida sovittelukriteerien arviointiprosesseja Suomessa.