Työnohjauksen merkitys työhyvinvoinnille
Joutsen, Soile (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121728949
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121728949
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa ja kuvata sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden näkemyksiä työnohjauksesta, tarvetta työnohjaukselle ja työnohjauksen merkitystä työhyvinvoinnille. Tavoitteena oli tuottaa tietoa työnohjauksen merkityksestä työhyvinvoinnille sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla ja luoda kehitysehdotuksia työhyvinvoinnin kehittämiselle tulosten avulla.
Opinnäytetyön tietoperustana oli kokonaisvaltainen työhyvinvointi, työhyvinvoinnin malleista ponnistus-palkkio-malli ja voimavarakeskeinen työhyvinvoinnin malli sekä työhyvinvoinnin lähikäsitteet. Tietoperustana oli myös työnohjaus, sen taustateorioita ja viitekehyksiä sekä sen lähityömuodot. Tämän opinnäytetyö oli laadullinen. Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla kevään 2020 aikana. Haastatteluihin osallistui 15 (n=15) työntekijää sosiaali- ja terveydenhuoltoalalta, joilla oli kokemusta työnohjauksesta. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä induktiivisesti.
Tulosten perusteella työnohjaus on hyvin monimuotoista niin toimintatavoiltaan kuin taustateorioiltaankin. Työnohjaukseen liittyy osallistujien mukaan paljon hyviä kokemuksia ja työnohjauksen koetaan tukevan niin ammatillista kehittymistä kuin työhyvinvointiakin. Hyvä kokemus työnohjauksesta lisäsi työhyvinvointia ja huono kokemus saattoi laskena työhyvinvointia. Hyvä työnohjauskokemus syntyi ammattitaitoisesta työnohjaajasta, työnohjauksen jatkuvuudesta ja tarpeeksi pienestä työnohjausryhmästä. Huonot työnohjauskokemukset syntyivät ammattitaidottomasta yönohjaajasta, työnohjaajan passiivisuudesta, sopimattomista työnohjausmenetelmistä, kuten askartelusta, liian suurista ryhmistä työnohjauksissa ja ryhmätyönohjattavien monimuotoisista taustakoulutuksista, työnohjaajan suuresta vaihtuvuudesta ja työnohjauksen liian pitkistä väleistä.
Johtopäätöksenä voidaan tämän työn perusteella määritellä työnohjaus tuki- ja kehittämismenetelmäksi. Työnohjauksessa voidaan kehittää työntekijän ammattitaitoa, tukea työnohjattavan itsehavainnointia, työkykyä ja työyhteisön ryhmädynamiikkaa. Lisäksi hyvä, laadukas työnohjauskokemus on lisännyt työhyvinvointia. Hyvä työnohjauskokemus on johtanut kokemukseen työnohjauksen tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä. Työnohjattava on kokenut kykenevänsä työstämään työhönsä ja työyhteisöönsä liittyviä asioita tuottavasti turvallisessa ympäristössä.
Kehitysehdotuksena voidaan antaa suositus, että toimiva työnohjaus vaatii taustalle hyvän suunnitelman siitä, miten työnohjaus toteutetaan, kuka työnohjaaja on ja kenelle kaikille työnohjaus on tarkoitettu missäkin työryhmässä. Tätä tarvetta vastaamaan tarvitaan myös työnohjaajille työnohjauskoulutus. Vain työnohjauskoulutuksen saaneita työnohjaajia tulisi käyttää organisaatioissa työnohjaajina. Organisaatioiden esimiesten tulisi ymmärtää hyvän työnohjauksen merkitys työhyvinvoinnille, jotta työnohjausjärjestelmä toimisi hyvin ja olisi laadukasta. Kehitysehdotuksena voidaan antaa lisäksi pienet työnohjausryhmät, työnohjauksen säännöllisyys, työnohjaajan pysyminen samana tarpeeksi pitkään ja struktuurin lisääminen työnohjaukseen.
Asiasanat: työnohjaus, työhyvinvointi, sosiaali- ja terveydenhuolto The purpose of this thesis was to explore and describe social and health care professionals’ visions of clinical supervision, their needs of supervision and the association between clinical supervision and work-related well-being. The aim was to produce information of clinical supervision significance for job-related well-being and create improvement suggestions to increase work-related well-being by means of the results.
The theoretical framework consisted of overall work-related well-being, effort-reward model, empowering model of work-related well-being and related concepts to work-related well-being. The theoretical framework included also clinical supervision, theories and frameworks related to supervision and related working models. This thesis was a qualitative study. The data was collected by individual inter views during spring 2020. 15 participants working in social and health care were interviewed. They all had experience on clinical supervision. The data was analyzed with inductive content analysis.
According to results clinical supervision is diverse. This concerns supervision procedures as well as theoretical bases behind it. The participants experiences were in many cases that clinical supervision supported both professional development and work-related well-being. A good experience of clinical supervision increased work-related well-being and a poor one might decrease it. A desirable clinical supervision experience arose from the supervisor being qualified, continuity of supervision and the group of attendees being small enough. Poor experiences arose from the supervisor showing lack of skills or being passive, unsuitable methods like handicraft, too large a group, too diverse background of the attendees, supervisor replacement and too low frequency of supervision.
The conclusion is that clinical supervision can be defined as a method of support and development. Clinical supervision can increase the employee’s professional skills, support one’s self-reflection, working ability and the group dynamics of the work community. Furthermore, a good-quality experience of clinical supervision has increased work-related well-being. A good clinical supervision experience has led to an experience of clinical supervision being necessary and essential. The attendee has experienced being able to shape work and working community related matters in a productive manner in safe environment.
The development suggestion is that a well-functioning clinical supervision needs to be based on a good plan of action concerning how supervision is carried out, who the supervisor is and to whom supervision is meant to in each group. To meet these needs the clinical supervisor should have professional supervision training. Only clinical supervisors with appropriate training should be employed by organizations. The managers in organizations should understand the significance to work-related well-being to enable a well-functioning structure and quality of supervision. A further an improvement suggestion is small enough groups of attendees, supervision frequency, the supervisor being the same person long enough and adding structure to supervision.
Keywords: clinical supervision, work-related well-being, social and health care
Opinnäytetyön tietoperustana oli kokonaisvaltainen työhyvinvointi, työhyvinvoinnin malleista ponnistus-palkkio-malli ja voimavarakeskeinen työhyvinvoinnin malli sekä työhyvinvoinnin lähikäsitteet. Tietoperustana oli myös työnohjaus, sen taustateorioita ja viitekehyksiä sekä sen lähityömuodot. Tämän opinnäytetyö oli laadullinen. Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla kevään 2020 aikana. Haastatteluihin osallistui 15 (n=15) työntekijää sosiaali- ja terveydenhuoltoalalta, joilla oli kokemusta työnohjauksesta. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä induktiivisesti.
Tulosten perusteella työnohjaus on hyvin monimuotoista niin toimintatavoiltaan kuin taustateorioiltaankin. Työnohjaukseen liittyy osallistujien mukaan paljon hyviä kokemuksia ja työnohjauksen koetaan tukevan niin ammatillista kehittymistä kuin työhyvinvointiakin. Hyvä kokemus työnohjauksesta lisäsi työhyvinvointia ja huono kokemus saattoi laskena työhyvinvointia. Hyvä työnohjauskokemus syntyi ammattitaitoisesta työnohjaajasta, työnohjauksen jatkuvuudesta ja tarpeeksi pienestä työnohjausryhmästä. Huonot työnohjauskokemukset syntyivät ammattitaidottomasta yönohjaajasta, työnohjaajan passiivisuudesta, sopimattomista työnohjausmenetelmistä, kuten askartelusta, liian suurista ryhmistä työnohjauksissa ja ryhmätyönohjattavien monimuotoisista taustakoulutuksista, työnohjaajan suuresta vaihtuvuudesta ja työnohjauksen liian pitkistä väleistä.
Johtopäätöksenä voidaan tämän työn perusteella määritellä työnohjaus tuki- ja kehittämismenetelmäksi. Työnohjauksessa voidaan kehittää työntekijän ammattitaitoa, tukea työnohjattavan itsehavainnointia, työkykyä ja työyhteisön ryhmädynamiikkaa. Lisäksi hyvä, laadukas työnohjauskokemus on lisännyt työhyvinvointia. Hyvä työnohjauskokemus on johtanut kokemukseen työnohjauksen tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä. Työnohjattava on kokenut kykenevänsä työstämään työhönsä ja työyhteisöönsä liittyviä asioita tuottavasti turvallisessa ympäristössä.
Kehitysehdotuksena voidaan antaa suositus, että toimiva työnohjaus vaatii taustalle hyvän suunnitelman siitä, miten työnohjaus toteutetaan, kuka työnohjaaja on ja kenelle kaikille työnohjaus on tarkoitettu missäkin työryhmässä. Tätä tarvetta vastaamaan tarvitaan myös työnohjaajille työnohjauskoulutus. Vain työnohjauskoulutuksen saaneita työnohjaajia tulisi käyttää organisaatioissa työnohjaajina. Organisaatioiden esimiesten tulisi ymmärtää hyvän työnohjauksen merkitys työhyvinvoinnille, jotta työnohjausjärjestelmä toimisi hyvin ja olisi laadukasta. Kehitysehdotuksena voidaan antaa lisäksi pienet työnohjausryhmät, työnohjauksen säännöllisyys, työnohjaajan pysyminen samana tarpeeksi pitkään ja struktuurin lisääminen työnohjaukseen.
Asiasanat: työnohjaus, työhyvinvointi, sosiaali- ja terveydenhuolto
The theoretical framework consisted of overall work-related well-being, effort-reward model, empowering model of work-related well-being and related concepts to work-related well-being. The theoretical framework included also clinical supervision, theories and frameworks related to supervision and related working models. This thesis was a qualitative study. The data was collected by individual inter views during spring 2020. 15 participants working in social and health care were interviewed. They all had experience on clinical supervision. The data was analyzed with inductive content analysis.
According to results clinical supervision is diverse. This concerns supervision procedures as well as theoretical bases behind it. The participants experiences were in many cases that clinical supervision supported both professional development and work-related well-being. A good experience of clinical supervision increased work-related well-being and a poor one might decrease it. A desirable clinical supervision experience arose from the supervisor being qualified, continuity of supervision and the group of attendees being small enough. Poor experiences arose from the supervisor showing lack of skills or being passive, unsuitable methods like handicraft, too large a group, too diverse background of the attendees, supervisor replacement and too low frequency of supervision.
The conclusion is that clinical supervision can be defined as a method of support and development. Clinical supervision can increase the employee’s professional skills, support one’s self-reflection, working ability and the group dynamics of the work community. Furthermore, a good-quality experience of clinical supervision has increased work-related well-being. A good clinical supervision experience has led to an experience of clinical supervision being necessary and essential. The attendee has experienced being able to shape work and working community related matters in a productive manner in safe environment.
The development suggestion is that a well-functioning clinical supervision needs to be based on a good plan of action concerning how supervision is carried out, who the supervisor is and to whom supervision is meant to in each group. To meet these needs the clinical supervisor should have professional supervision training. Only clinical supervisors with appropriate training should be employed by organizations. The managers in organizations should understand the significance to work-related well-being to enable a well-functioning structure and quality of supervision. A further an improvement suggestion is small enough groups of attendees, supervision frequency, the supervisor being the same person long enough and adding structure to supervision.
Keywords: clinical supervision, work-related well-being, social and health care