Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemuksia kohtaamisesta väkivaltatyössä
Pakalén, Lili (2020)
Pakalén, Lili
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121829612
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121829612
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden kokemuksia kohdatuksi tulemisesta väkivaltatyön palveluissa ja selvittää heidän näkemyksiään näiden palveluiden saavutettavuudesta. Lisäksi työssä kartoitettiin heidän näkemyksiään palveluiden mahdollisista kehityskohteista sekä sitä, koettiinko tarvetta sateenkaarierityiselle väkivaltatyölle. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada haastateltavilta tietoa heidän palvelukokemuksistaan, jota voitaisiin käyttää kehittämään väkivaltatyön palveluita vastaamaan paremmin LHBTIQA+ ihmisten tarpeisiin. Tutkielman tietoperustassa käsitellään muun muassa vähemmistöstressiä, onnellisuusmuuria, lähisuhdeväkivaltaa, väkivaltatyötä, saavutettavuutta, kokemuksen tutkimusta sekä kohtaamista. Opinnäytetyön on tilannut Seta ry:n alaisuudessa toimiva Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus (SMOK).
Opinnäytetyö toteutettiin teemahaastattelun ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Haastatteluihin osallistui viisi aikuista, joista kolme kuului seksuaalivähemmistöön ja kaksi sekä sukupuoli- että seksuaalivähemmistöihin. Haastateltavien palvelukokemukset ajoittuvat vuosille 2012-2018. Opinnäytetyössä havaittiin, että neljä viidestä haastateltavasta koki omaan identiteettiinsä liittyvien tekijöiden vaikuttavan jollain tavalla palveluun hakeuduttaessa kynnystä nostavasti. Haastateltavat toivoivat ammattilaisten saavan lisää koulutusta LHBTIQA+ ihmisiin liittyen ja tarkastavan asenteitaan. Lisäksi kaikki haastateltavat kokivat tarvetta sateenkaarierityiselle väkivaltatyölle, sillä se varmistaisi työntekijöiden asiantuntemuksen, palvelun sensitiivisyyden ja esimerkiksi vertaisuuden kokemukset. Näyttää siltä, että lähisuhdeväkivaltatyötä tulisi kehittää huomioimaan paremmin sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta, jotta se olisi saavutettavampaa ja siinä kohdattaisiin paremmin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä. Opinnäytetyön tuloksia voidaan soveltaa sellaisissa palveluissa, joissa potentiaalisesti kohdataan lähisuhdeväkivaltaa kokeneita henkilöitä, lähisuhdeväkivaltatyöhön erikoistuneissa palveluissa sekä SMOK:in palveluiden ja Seta:n koulutussisältöjen kehittämiseen.
Opinnäytetyö toteutettiin teemahaastattelun ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Haastatteluihin osallistui viisi aikuista, joista kolme kuului seksuaalivähemmistöön ja kaksi sekä sukupuoli- että seksuaalivähemmistöihin. Haastateltavien palvelukokemukset ajoittuvat vuosille 2012-2018. Opinnäytetyössä havaittiin, että neljä viidestä haastateltavasta koki omaan identiteettiinsä liittyvien tekijöiden vaikuttavan jollain tavalla palveluun hakeuduttaessa kynnystä nostavasti. Haastateltavat toivoivat ammattilaisten saavan lisää koulutusta LHBTIQA+ ihmisiin liittyen ja tarkastavan asenteitaan. Lisäksi kaikki haastateltavat kokivat tarvetta sateenkaarierityiselle väkivaltatyölle, sillä se varmistaisi työntekijöiden asiantuntemuksen, palvelun sensitiivisyyden ja esimerkiksi vertaisuuden kokemukset. Näyttää siltä, että lähisuhdeväkivaltatyötä tulisi kehittää huomioimaan paremmin sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta, jotta se olisi saavutettavampaa ja siinä kohdattaisiin paremmin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä. Opinnäytetyön tuloksia voidaan soveltaa sellaisissa palveluissa, joissa potentiaalisesti kohdataan lähisuhdeväkivaltaa kokeneita henkilöitä, lähisuhdeväkivaltatyöhön erikoistuneissa palveluissa sekä SMOK:in palveluiden ja Seta:n koulutussisältöjen kehittämiseen.