Riskienhallinnan kypsyydenarviointi : case: sisäministeriön hallinnonala
Partanen, Anna (2020)
Lataukset:
Partanen, Anna
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020122229858
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020122229858
Tiivistelmä
Tämän sisäministeriön toimeksiantona tehdyn opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää miten sisäasiainhallinnon virastot toteuttavat hallinnonalan riskienhallintapolitiikkaa, koetaanko riskienhallinnalla olevan vaikutusta viraston toimintaan ja mitkä ovat virastojen riskienhallinnan kehityspisteet ja miten COVID-19-viruksen vaikutukset ovat näkyneet virastojen riskienhallinnassa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkimuksen keinoin tuottaa ulkopuolinen näkemys sisäministeriölle hallinnonalan virastojen riskienhallinnan nykytilasta. Virastoille opinnäytetyö tarjosi mahdollisuuden tarkastella riskienhallintansa järjestelyjä, sekä tuoda esille mahdollisen ministeriöltä kaipaamansa tuen luonnetta viraston riskienhallinnan kehittämiseksi.
Tutkimuksen tietoperustan ytimenä toimii ISO 31000 -standardiin ja valtiovarain controller -toiminnon riskienhallinnan ohjeistukseen perustuva sisäasiainhallinnon riskienhallintapolitiikka, jonka toteutumista hallinnonalan virastoissa tässä tutkimuksessa selvitetään. Lisäksi tietoperustassa käsitellään ISO 31000 -standardia ja riskienhallinnan kypsyystasoja. Tutkimusaineisto koostuu hallinnonalan virastojen henkilöstölle teetetyn kyselyn tuloksista sekä virastojen asiantuntijahaastatteluista. Kyselystä ja haastatteluista saatua tietoa käsitellään rinnakkain tavoitteena löytää esiin nousevia teemoja riskienhallintapolitiikan noudattamisesta sekä virastojen riskienhallinnan tuloksellisuudesta ja kehittämiskohteista.
Sisäasiainhallinnon virastojen riskienhallinnan menettelyjen osalta voidaan todeta, että menettelyt noudattavat hallinnonalan yhteistä riskienhallintapolitiikkaa hyvin. Riskienhallinnan toimilla koetaan olevan vaikutusta muun muassa virastojen toiminnan jatkuvuuden varmistamiseen ja strategisten tavoitteiden saavuttamiseen. Opinnäytetyön tekemisen aikaan y-teiskuntaa ravisteli COVID-19-virus, ja tämä on näkynyt niin virastojen toiminnan järjestelyissä kuin itse riskienhallinnassa. Opinnäytetyön myötä esiin nousseet kehityskohteet, kuten muun muassa riskienhallinnan kokonaisuudesta viestiminen ja riskien hallintakeinojen toteutuksessa esiin noussut kehittämistarve, antavat ohjaavalle ministeriölle tietoa siitä, miten virastoja voidaan tukea riskienhallintansa kehittämisessä. Hallintakeinojen toteutuksen osalta olisi syytä jatkotutkia syitä sille, miksi juuri hallintakeinojen toteutus koetaan virastoissa eniten kehitystä kaipaavaksi osa-alueeksi.
Tutkimuksen tietoperustan ytimenä toimii ISO 31000 -standardiin ja valtiovarain controller -toiminnon riskienhallinnan ohjeistukseen perustuva sisäasiainhallinnon riskienhallintapolitiikka, jonka toteutumista hallinnonalan virastoissa tässä tutkimuksessa selvitetään. Lisäksi tietoperustassa käsitellään ISO 31000 -standardia ja riskienhallinnan kypsyystasoja. Tutkimusaineisto koostuu hallinnonalan virastojen henkilöstölle teetetyn kyselyn tuloksista sekä virastojen asiantuntijahaastatteluista. Kyselystä ja haastatteluista saatua tietoa käsitellään rinnakkain tavoitteena löytää esiin nousevia teemoja riskienhallintapolitiikan noudattamisesta sekä virastojen riskienhallinnan tuloksellisuudesta ja kehittämiskohteista.
Sisäasiainhallinnon virastojen riskienhallinnan menettelyjen osalta voidaan todeta, että menettelyt noudattavat hallinnonalan yhteistä riskienhallintapolitiikkaa hyvin. Riskienhallinnan toimilla koetaan olevan vaikutusta muun muassa virastojen toiminnan jatkuvuuden varmistamiseen ja strategisten tavoitteiden saavuttamiseen. Opinnäytetyön tekemisen aikaan y-teiskuntaa ravisteli COVID-19-virus, ja tämä on näkynyt niin virastojen toiminnan järjestelyissä kuin itse riskienhallinnassa. Opinnäytetyön myötä esiin nousseet kehityskohteet, kuten muun muassa riskienhallinnan kokonaisuudesta viestiminen ja riskien hallintakeinojen toteutuksessa esiin noussut kehittämistarve, antavat ohjaavalle ministeriölle tietoa siitä, miten virastoja voidaan tukea riskienhallintansa kehittämisessä. Hallintakeinojen toteutuksen osalta olisi syytä jatkotutkia syitä sille, miksi juuri hallintakeinojen toteutus koetaan virastoissa eniten kehitystä kaipaavaksi osa-alueeksi.