Erityisopettajat ammatillisessa koulutuksessa : Tutkimus työn muutoksista
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-830-593-7
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-830-593-7
Tiivistelmä
Julkaisussa raportoitu tutkimus ammatillisen koulutuksen erityisopettajien työn muutoksista toteutettiin vuonna 2019 ammatillisessa koulutuksessa toimiville erityisopettajille (N=200) kyselytutkimuksena ja sitä täydentävällä ryhmähaastattelulla. Erityisopettajat arvioivat mm. työnkuvaansa, näkemystään erityisestä tuesta ammatillisessa koulutuksessa, miten erityisopettajankoulutus oli vastannut työn haasteisiin ja miten sitä tulisi kehittää. Aineisto analysoitiin tilastollisen ja laadullisen tutkimuksen menetelmillä.
Tutkimuksessa erityisopettajat arvioivat työuransa aikaisia muutoksia työssään ja varsinkin ammatillisen koulutuksen uudistuksen (L531/2017) seurauksia sille sekä erityisen tuen järjestämiselle. Arviointi tapahtui vain vuosi uudistuksen jälkeen ja vastaajat totesivatkin, että prosessi vaatii vielä jäsentämistä ammatillisen koulutuksen arjessa niin johtamisessa, pedagogiikassa, henkilöstön osaamisessa, työelämäyhteistyössä kuin myös erityisopettajien oman asiantuntijuuden, työn ja aseman jäsentämisessä.
Intressinä oli katsoa erityisopettajan työn muutosta myös pidemmällä aikavälillä. Tutkimuksessa saatuja tuloksia tarkasteltiin suhteessa vuosina 1985–2007 valmistuneiden ammatillisten erityisopettajien (N=532) vastaaviin arvioihin työstään (Kaikkonen 2008). Näin 35 vuoden perspektiivillä tehty tarkastelu ammatillisten erityisopettajien työhön osoitti, että yksilöllisyys lähestymistapana ammatillisessa koulutuksessa näytti vahvistuneen mutta yksilöllisten oppimisprosessien toteutuksessa erityisopettajien rooli painottui aiempaa enemmän toisten toimijioiden konsultatiiviseen tukeen ja yksilöllisten oppimisprosessien suunnitteluun yhteistyössä oppilaitoksen sisällä ja ulkoisissa verkostoissa sekä niihin liittyvään hallinnolliseen työhön.
Tutkimuksessa erityisopettajat arvioivat työuransa aikaisia muutoksia työssään ja varsinkin ammatillisen koulutuksen uudistuksen (L531/2017) seurauksia sille sekä erityisen tuen järjestämiselle. Arviointi tapahtui vain vuosi uudistuksen jälkeen ja vastaajat totesivatkin, että prosessi vaatii vielä jäsentämistä ammatillisen koulutuksen arjessa niin johtamisessa, pedagogiikassa, henkilöstön osaamisessa, työelämäyhteistyössä kuin myös erityisopettajien oman asiantuntijuuden, työn ja aseman jäsentämisessä.
Intressinä oli katsoa erityisopettajan työn muutosta myös pidemmällä aikavälillä. Tutkimuksessa saatuja tuloksia tarkasteltiin suhteessa vuosina 1985–2007 valmistuneiden ammatillisten erityisopettajien (N=532) vastaaviin arvioihin työstään (Kaikkonen 2008). Näin 35 vuoden perspektiivillä tehty tarkastelu ammatillisten erityisopettajien työhön osoitti, että yksilöllisyys lähestymistapana ammatillisessa koulutuksessa näytti vahvistuneen mutta yksilöllisten oppimisprosessien toteutuksessa erityisopettajien rooli painottui aiempaa enemmän toisten toimijioiden konsultatiiviseen tukeen ja yksilöllisten oppimisprosessien suunnitteluun yhteistyössä oppilaitoksen sisällä ja ulkoisissa verkostoissa sekä niihin liittyvään hallinnolliseen työhön.