ESI-triagemallin hyödyntäminen ja kehittämistarpeet Lohjan sairaalan päivystyksessä
Paakki, Mia (2011)
Paakki, Mia
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112415458
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112415458
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää potilaan hoidon kiireellisyyden tarpeen arviointiin käytettävän ESI-triagemallin hyödyntämistä ja kehittämistarpeita Lohjan sairaalan erikoissairaanhoidon päivystyksessä. Työ suoritettiin kehittämistyönä Lohjan sairaanhoitoalueella käynnissä olevaan yhteispäivystyshankkeeseen. Tutkimustehtävänä oli selvittää, minkälaisia kokemuksia ESI-triagemallia käyttävillä sairaanhoitajilla oli saadusta perehdytyksestä, miten sairaanhoitajat tunnistivat ja käyttivät ESI-triagemallin ohjeistusta ja minkälaisena apuvälineenä he kokivat mallin potilaan hoidon kiireellisyyden tarpeen arvioinnissa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakennettiin yhteispäivystyksen, päivystyshoidon, potilaan hoidon kiireellisyyden tarpeen arvioinnin ja triagehoitajan sekä ESI-mallin käsitteiden alueille. Viitekehys painottui opinnäytetyön aiheen mukaisesti potilaan hoidon kiireellisyyden tarpeen arviointiin sekä triagehoitajan rooliin.
Tutkimusotteena oli survey-tutkimus ja tiedonkeruumenetelmässä käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista menetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin kyselytutkimuksella, joka sisälsi sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Kyselytutkimus suoritettiin Lohjan sairaalan erikoissairaanhoidon päivystyksen ESI-triagemallia käyttävien sairaanhoitajien (n = 14) keskuudessa. Kyselyyn vastasi 12 sairaanhoitajaa ja vastausprosentti oli 86 prosenttia.
Tutkimus osoitti, että potilaan hoidon kiireellisyyden tarpeen arviointiin käytettävän ESI-triagemallin perehdytyksessä, ohjeistuksessa sekä mallin käyttämisessä on useita kehitettäviä kohtia. Ensisijaisiksi kehittämiskohteiksi nousivat järjestelmällinen ja yhtenäinen perehdytysjärjestelmä, käyttöohjeistuksen luokitteluohjeiden selkiyttäminen ja ulko-asun muuntaminen taskuversion muotoon sekä lisäresurssien tarve erilliseen triagehoitajaan ja laboratorio- sekä röntgenpalveluihin.
Jatkotutkimusaiheena esitettiin uuden tutkimuksen tekemistä yhteispäivystyksen käynnistyttyä ja tutkittavaksi laadittujen toimenpide-ehdotusten toteutuminen uudessa yhteispäivystyksessä. Kiinnostava aihe olisi myös selvittää kansallisella tasolla sairaanhoitopiireittäin Suomessa käytettäviä triagemalleja sekä niiden perehdytystä ja käyttöä. Näin kerättävä kansallisen tason tutkimustieto hoidon kiireellisyyden tarpeen arviointi-toiminnasta Suomessa voisi auttaa esimerkiksi perehdytys- ja täydennyskoulutusten järjestämistä yhteistyössä sairaanhoitopiirien alueella toimivien ammattikorkeakoulujen kanssa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakennettiin yhteispäivystyksen, päivystyshoidon, potilaan hoidon kiireellisyyden tarpeen arvioinnin ja triagehoitajan sekä ESI-mallin käsitteiden alueille. Viitekehys painottui opinnäytetyön aiheen mukaisesti potilaan hoidon kiireellisyyden tarpeen arviointiin sekä triagehoitajan rooliin.
Tutkimusotteena oli survey-tutkimus ja tiedonkeruumenetelmässä käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista menetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin kyselytutkimuksella, joka sisälsi sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Kyselytutkimus suoritettiin Lohjan sairaalan erikoissairaanhoidon päivystyksen ESI-triagemallia käyttävien sairaanhoitajien (n = 14) keskuudessa. Kyselyyn vastasi 12 sairaanhoitajaa ja vastausprosentti oli 86 prosenttia.
Tutkimus osoitti, että potilaan hoidon kiireellisyyden tarpeen arviointiin käytettävän ESI-triagemallin perehdytyksessä, ohjeistuksessa sekä mallin käyttämisessä on useita kehitettäviä kohtia. Ensisijaisiksi kehittämiskohteiksi nousivat järjestelmällinen ja yhtenäinen perehdytysjärjestelmä, käyttöohjeistuksen luokitteluohjeiden selkiyttäminen ja ulko-asun muuntaminen taskuversion muotoon sekä lisäresurssien tarve erilliseen triagehoitajaan ja laboratorio- sekä röntgenpalveluihin.
Jatkotutkimusaiheena esitettiin uuden tutkimuksen tekemistä yhteispäivystyksen käynnistyttyä ja tutkittavaksi laadittujen toimenpide-ehdotusten toteutuminen uudessa yhteispäivystyksessä. Kiinnostava aihe olisi myös selvittää kansallisella tasolla sairaanhoitopiireittäin Suomessa käytettäviä triagemalleja sekä niiden perehdytystä ja käyttöä. Näin kerättävä kansallisen tason tutkimustieto hoidon kiireellisyyden tarpeen arviointi-toiminnasta Suomessa voisi auttaa esimerkiksi perehdytys- ja täydennyskoulutusten järjestämistä yhteistyössä sairaanhoitopiirien alueella toimivien ammattikorkeakoulujen kanssa.