Skitsofreniaa sairastavan näkö- ja kuuloharhojen havainnollistaminen VR-videon avulla
Järvenpää, Sanni; Laine, Meri; Sissi, Matleena (2021)
Järvenpää, Sanni
Laine, Meri
Sissi, Matleena
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202102021837
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202102021837
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli toteuttaa suomenkielinen opetusvideo skitsofreniaa sairastavan aistiharhoista Laurea-ammattikorkeakoululle. Opinnäytetyön tavoitteena on havainnollistaa virtuaalitodellisuuden (VR) avulla skitsofreniaa sairastavan positiivisia oireita, erityisesti aistiharhoja eli hallusinaatioita. Opinnäytetyössä syvennyttiin ainoastaan kuulo- ja näköaistin alueella tapahtuviin harhoihin.
Opinnäytetyö tehtiin hyödyntäen toiminnallisen tutkimuksen menetelmiä ja se sisälsi teoreettisen viitekehyksen. Teoreettinen viitekehys kasattiin tutkitusta tiedosta sekä monipuolisista lähteistä, joiden valinnassa käytettiin lähdekritiikkiä. Videon käsikirjoituksen suunnittelussa hyödynnettiin teorian lisäksi kokemusasiantuntijan haastattelua kokonaisvaltaisemman kuvan luomiseksi.
Skitsofrenia on monimuotoinen ja vakava psykoottinen mielenterveyden häiriö. Se ilmenee tavallisimmin erilaisina harhaluuloina, aistiharhoina, kognitiivisten toimintojen häiriöinä, hajanaisena ajatteluna ja puheena, poikkeavana motorisena käyttäytymisenä ja sosiaalisena vetäytymisenä. Skitsofreniassa aistiharhat voivat esiintyä näkö-, tunto-, kuulo-, haju- tai makuaistin alueella. Harhat ovat epätodellisia, esimerkiksi yksittäisiä ääniä tai havaintovirheitä eli illuusioita.
Virtuaalitodellisuus tarkoittaa virtuaalilasien avulla välitettyä keinotekoista läsnäolon tunnetta. Virtuaalitodellisuuden avulla voidaan nähdä, kuulla, lukea ja toisinaan suorittaa annettuja tehtäviä, jolloin katsoja voi kokea simuloidun todellisuuden turvallisesti. VR-videon lisäksi opinnäytetyö sisältää YouTube-videon sekä erillisen äänitallenteen.
Video arvioitiin strukturoidun kyselylomakkeen ja kahden avoimen kysymyksen avulla. Palautelomakkeen avulla pyrittiin selvittämään videon hyödyllisyyttä, tarkoituksenmukaisuutta sekä autenttisuutta. Palautteen nojalla opetusvideo osoittautui todentuntuiseksi, mielenkiintoiseksi sekä käytännölliseksi. Videon avulla katsoja koki saaneensa lisää ymmärrystä aistiharhoista. Opinnäytetyön arviointi pohjautui kerätyn palautteen lisäksi itsearviointiin. Palautteen ja itsearvioinnin perusteella videosta voitaisiin tehdä entistäkin todentuntuisempi videon pelillistämisen ja näköharhan liikkumisen myötä.
Opinnäytetyö tehtiin hyödyntäen toiminnallisen tutkimuksen menetelmiä ja se sisälsi teoreettisen viitekehyksen. Teoreettinen viitekehys kasattiin tutkitusta tiedosta sekä monipuolisista lähteistä, joiden valinnassa käytettiin lähdekritiikkiä. Videon käsikirjoituksen suunnittelussa hyödynnettiin teorian lisäksi kokemusasiantuntijan haastattelua kokonaisvaltaisemman kuvan luomiseksi.
Skitsofrenia on monimuotoinen ja vakava psykoottinen mielenterveyden häiriö. Se ilmenee tavallisimmin erilaisina harhaluuloina, aistiharhoina, kognitiivisten toimintojen häiriöinä, hajanaisena ajatteluna ja puheena, poikkeavana motorisena käyttäytymisenä ja sosiaalisena vetäytymisenä. Skitsofreniassa aistiharhat voivat esiintyä näkö-, tunto-, kuulo-, haju- tai makuaistin alueella. Harhat ovat epätodellisia, esimerkiksi yksittäisiä ääniä tai havaintovirheitä eli illuusioita.
Virtuaalitodellisuus tarkoittaa virtuaalilasien avulla välitettyä keinotekoista läsnäolon tunnetta. Virtuaalitodellisuuden avulla voidaan nähdä, kuulla, lukea ja toisinaan suorittaa annettuja tehtäviä, jolloin katsoja voi kokea simuloidun todellisuuden turvallisesti. VR-videon lisäksi opinnäytetyö sisältää YouTube-videon sekä erillisen äänitallenteen.
Video arvioitiin strukturoidun kyselylomakkeen ja kahden avoimen kysymyksen avulla. Palautelomakkeen avulla pyrittiin selvittämään videon hyödyllisyyttä, tarkoituksenmukaisuutta sekä autenttisuutta. Palautteen nojalla opetusvideo osoittautui todentuntuiseksi, mielenkiintoiseksi sekä käytännölliseksi. Videon avulla katsoja koki saaneensa lisää ymmärrystä aistiharhoista. Opinnäytetyön arviointi pohjautui kerätyn palautteen lisäksi itsearviointiin. Palautteen ja itsearvioinnin perusteella videosta voitaisiin tehdä entistäkin todentuntuisempi videon pelillistämisen ja näköharhan liikkumisen myötä.