Hoitohenkilökunnan kokema työturvallisuus Myyrmäen terveysasemalla
Haikarainen, Kaisa; Väätäinen, Katri (2009)
Haikarainen, Kaisa
Väätäinen, Katri
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905142761
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905142761
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata Länsi-Vantaalla sijaitsevan Myyrmäen terveysaseman hoitohenkilökunnan kokemuksia työturvallisuudesta, työväkivallasta ja työväkivallan uhasta nykyisellä työpaikallaan. Tavoitteena on kuvata kuinka usein terveysaseman hoitohenkilökunta on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa ja minkälaisia väkivalta- ja uhkatilanteet ovat olleet. Lisäksi tavoitteena on selvittää missä työtehtävissä ja työpisteissä väkivallan uhka on ollut suurin ja kuinka väkivalta- ja uhkatilanteita on käsitelty jälkikäteen. Tulosten perusteella tuotamme kehitysehdotuksia Myyrmäen terveysaseman hoitohenkilökunnan työturvallisuuden parantamiseksi.
Opinnäytetyön kvantitatiivinen aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella marraskuussa 2008. Kyselylomake sisältää 22 monivalintakysymystä ja yhden avoimen kysymyksen, jossa hoitohenkilökunnan edustajat saivat esittää ideoita työpaikkansa turvallisuuden parantamiseksi. Aineisto analysoitiin kuvailevan tilastotieteen menetelmin SPSS for Windows 16.0 –ohjelmalla. Vastausprosentti oli 86.8, joten tuloksia voidaan pitää Myyrmäen terveysaseman tilannetta hyvin kuvaavina.
Tulokset kertovat, että henkistä väkivaltaa oli Myyrmäen terveysasemalla kokenut reilu enemmistö hoitohenkilökunnan edustajista; 78.8 %. Yleisimmin henkistä väkivaltaa oli koettu puhelimessa ja se oli ollut tyyliltään syyttelyä, nimittelyä ja uhkailua. Fyysistä väkivaltaa oli kokenut noin kolmasosa vastaajista. Fyysisen väkivallan kokemukset olivat tapahtuneet vastaanotolla, käytävällä sekä solutoimistossa. Yleisimmin fyysinen väkivalta oli ollut tavaroiden heittelyä tai tönimistä.
Kehitysehdotuksiksi nousivat turvallisuuskoulutus, työnkierto, työnohjaus ja vartioinnin parantaminen. Työnkierto eri työpisteiden ja työtehtävien välillä vähentäisi yksittäisiin ihmisiin kohdistuvaa kuormitusta, sillä tietyissä työpisteissä henkisen väkivallan kokeminen oli vastausten perusteella todella yleistä. Turvallisuuskoulutuksen tarve nousi esille, sillä suuri osa hoitohenkilökunnan edustajista ei kokenut osaavansa toimia kohdatessaan fyysistä väkivaltaa. Turvallisuuskoulutusta olisi hyvä järjestää säännöllisesti ja huolehtia, että jokainen hoitohenkilökunnan edustaja voi osallistua siihen vuorollaan. Uskomme, että terveysaseman hoitohenkilökunta voisi hyötyä myös säännöllisestä työnohjauksesta, sillä henkisen väkivallan toistuva kokeminen voi huonontaa työssä viihtymistä. Vartioinnin järjestämistä voisi myös miettiä mahdollisuuksien mukaan uudestaan, sillä moni hoitohenkilökunnan edustaja ilmaisi vastauksissa tyytymättömyytensä vartioinnin laatuun.
Opinnäytetyön kvantitatiivinen aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella marraskuussa 2008. Kyselylomake sisältää 22 monivalintakysymystä ja yhden avoimen kysymyksen, jossa hoitohenkilökunnan edustajat saivat esittää ideoita työpaikkansa turvallisuuden parantamiseksi. Aineisto analysoitiin kuvailevan tilastotieteen menetelmin SPSS for Windows 16.0 –ohjelmalla. Vastausprosentti oli 86.8, joten tuloksia voidaan pitää Myyrmäen terveysaseman tilannetta hyvin kuvaavina.
Tulokset kertovat, että henkistä väkivaltaa oli Myyrmäen terveysasemalla kokenut reilu enemmistö hoitohenkilökunnan edustajista; 78.8 %. Yleisimmin henkistä väkivaltaa oli koettu puhelimessa ja se oli ollut tyyliltään syyttelyä, nimittelyä ja uhkailua. Fyysistä väkivaltaa oli kokenut noin kolmasosa vastaajista. Fyysisen väkivallan kokemukset olivat tapahtuneet vastaanotolla, käytävällä sekä solutoimistossa. Yleisimmin fyysinen väkivalta oli ollut tavaroiden heittelyä tai tönimistä.
Kehitysehdotuksiksi nousivat turvallisuuskoulutus, työnkierto, työnohjaus ja vartioinnin parantaminen. Työnkierto eri työpisteiden ja työtehtävien välillä vähentäisi yksittäisiin ihmisiin kohdistuvaa kuormitusta, sillä tietyissä työpisteissä henkisen väkivallan kokeminen oli vastausten perusteella todella yleistä. Turvallisuuskoulutuksen tarve nousi esille, sillä suuri osa hoitohenkilökunnan edustajista ei kokenut osaavansa toimia kohdatessaan fyysistä väkivaltaa. Turvallisuuskoulutusta olisi hyvä järjestää säännöllisesti ja huolehtia, että jokainen hoitohenkilökunnan edustaja voi osallistua siihen vuorollaan. Uskomme, että terveysaseman hoitohenkilökunta voisi hyötyä myös säännöllisestä työnohjauksesta, sillä henkisen väkivallan toistuva kokeminen voi huonontaa työssä viihtymistä. Vartioinnin järjestämistä voisi myös miettiä mahdollisuuksien mukaan uudestaan, sillä moni hoitohenkilökunnan edustaja ilmaisi vastauksissa tyytymättömyytensä vartioinnin laatuun.