Tilintarkastuspakosta luopumisen vaikutukset pienten osakeyhtiöiden rahoituksen saantiin
Karioja, Antti (2009)
Karioja, Antti
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905263257
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905263257
Tiivistelmä
Uuteen tilintarkastuslakiin (459/2007), joka tuli voimaan 1.7.2007, sisältyi uudistus, jonka mukaan tilintarkastuksen suorittaminen muuttui pienimmissä yhteisöissä vapaaehtoisuuteen perustuvaksi. Uudistuksen myötä, muun muassa pienimmät osakeyhtiöt voivat - tilintarkastuslain 2 luvun ja erityisesti 4 §:n määrittämällä tavalla - jättää yhteisön tilinpäätöstiedot ja niihin liittyvät asiakirjat tilintarkastamatta. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, minkälaisia vaikutuksia pienen osakeyhtiön tekemällä ratkaisulla olla käyttämättä tilintarkastajaa on yhtiön rahoituksen saantiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa pienille osakeyhtiöille tietoa, jonka avulla ne voivat arvioida tilintarkastajan käyttämättä jättämisen vaikutuksia tulevaan rahoituksen saantiinsa.
Tutkimuksessa tarkastelu kohdistettiin uudistuksen vaikutuksiin pienten osakeyhtiöiden laina-rahoituksen saantiin niin yksityisiltä kuin julkisiltakin yritysrahoittajilta. Tarkasteltavien yritysten suhteen huomio tutkimuksessa keskitettiin liiketoimintaa harjoittaviin osakeyhtiöihin, jotka lain mukaan voivat halutessaan olla käyttämättä tilintarkastajaa. Tilintarkastusvelvollisuutta koskeva sääntely sisältyy tilintarkastuslain 2 lukuun ja etenkin 4 §:ään. Tilintarkastaja voidaan pääsääntöisesti jättää valitsematta osakeyhtiöissä, joissa sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella on täyttynyt enintään yksi seuraavista edellytyksistä: 1) taseen loppusumma ylittää 100 000 euroa, 2) liikevaihto tai sitä vastaava tuotto ylittää 200 000 euroa tai 3) palveluksessa on keskimäärin yli kolme henkilöä.
Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkastellaan tutkimuksen aihepiirin kannalta merkityksellisiä teemoja: tilintarkastusta, yrityksen rahoitusta, informaatio-ongelmia luottosuhteessa sekä luottoriskiä ja luottokelpoisuuden arviointia. Tarkasteluun otetaan luonteeltaan niin oikeustieteellistä kuin talousteoreettistakin kirjallisuutta sekä tilintarkastuslain valmisteluun liittyvää virallisaineistoa. Tutkimuksen empiirinen osa puolestaan toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelut kohdennettiin kolmen Suomessa toimivan pankin sekä valtion erityisrahoitusyhtiö Finnveran edustajiin. Haastatteluin kerätty tutkimusaineisto jäsennettiin ja analysointiin käyttäen hyväksi teemoitteluksi kutsuttua analysointimenetelmää.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tilinpäätöstietojen tilintarkastamattomuus on tekijä, joka heijastaa vaikutuksensa rahoittajien suorittamaan luottoharkintaan ja tätä kautta pienten osakeyhtiöiden rahoituksen saantiin. Vaikka pienen osakeyhtiön tilinpäätöstietojen tilintarkastamattomuus ei yleensä ole esimerkiksi lainanrahoituksen saannin ehdoton este tai lainan ehtoihin välittömästi vaikuttava asia, on se kuitenkin tekijä, joka luottoharkinnan yhteydessä osaltaan vaikuttaa rahoittajan tekemään lainapäätökseen. Tilintarkastajan käyttämättä jättämistä harkitsevan pienen osakeyhtiön tulisikin omassa päätöksenteossaan aina huomioida toimenpiteiden mahdolliset vaikutukset yhtiön rahoituksen saantiin.
Tutkimuksessa tarkastelu kohdistettiin uudistuksen vaikutuksiin pienten osakeyhtiöiden laina-rahoituksen saantiin niin yksityisiltä kuin julkisiltakin yritysrahoittajilta. Tarkasteltavien yritysten suhteen huomio tutkimuksessa keskitettiin liiketoimintaa harjoittaviin osakeyhtiöihin, jotka lain mukaan voivat halutessaan olla käyttämättä tilintarkastajaa. Tilintarkastusvelvollisuutta koskeva sääntely sisältyy tilintarkastuslain 2 lukuun ja etenkin 4 §:ään. Tilintarkastaja voidaan pääsääntöisesti jättää valitsematta osakeyhtiöissä, joissa sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella on täyttynyt enintään yksi seuraavista edellytyksistä: 1) taseen loppusumma ylittää 100 000 euroa, 2) liikevaihto tai sitä vastaava tuotto ylittää 200 000 euroa tai 3) palveluksessa on keskimäärin yli kolme henkilöä.
Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkastellaan tutkimuksen aihepiirin kannalta merkityksellisiä teemoja: tilintarkastusta, yrityksen rahoitusta, informaatio-ongelmia luottosuhteessa sekä luottoriskiä ja luottokelpoisuuden arviointia. Tarkasteluun otetaan luonteeltaan niin oikeustieteellistä kuin talousteoreettistakin kirjallisuutta sekä tilintarkastuslain valmisteluun liittyvää virallisaineistoa. Tutkimuksen empiirinen osa puolestaan toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelut kohdennettiin kolmen Suomessa toimivan pankin sekä valtion erityisrahoitusyhtiö Finnveran edustajiin. Haastatteluin kerätty tutkimusaineisto jäsennettiin ja analysointiin käyttäen hyväksi teemoitteluksi kutsuttua analysointimenetelmää.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tilinpäätöstietojen tilintarkastamattomuus on tekijä, joka heijastaa vaikutuksensa rahoittajien suorittamaan luottoharkintaan ja tätä kautta pienten osakeyhtiöiden rahoituksen saantiin. Vaikka pienen osakeyhtiön tilinpäätöstietojen tilintarkastamattomuus ei yleensä ole esimerkiksi lainanrahoituksen saannin ehdoton este tai lainan ehtoihin välittömästi vaikuttava asia, on se kuitenkin tekijä, joka luottoharkinnan yhteydessä osaltaan vaikuttaa rahoittajan tekemään lainapäätökseen. Tilintarkastajan käyttämättä jättämistä harkitsevan pienen osakeyhtiön tulisikin omassa päätöksenteossaan aina huomioida toimenpiteiden mahdolliset vaikutukset yhtiön rahoituksen saantiin.