"Sitä jaksaa paremmin!"-omahoitajuuspäiväkodissa

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena ja tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten työntekijä kokee omahoitajuuden päiväkodissa.

Tutkimus oli laadullinen. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin narratiiveja, teemahaastattelua ja SWOT-analyysia. Aineistonanalyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Tähän tutkimukseen osallistui yhteensä kahdeksan päivähoidon ammattilaista yhdestä vantaalaisesta sekä kahdesta vihtiläisestä päiväkodista. Nämä henkilöt työskentelivät alle kolmivuotiaiden lasten ryhmissä. Teoreettinen viitekehys muodostuu omahoitajuudesta, kasvatuskumppanuudesta, kontekstuaalista kasvun mallista ja kiintymyssuhdeteoriasta.

Tutkimuksen mukaan omahoitajuus todettiin erittäin hyväksi työmenetelmäksi. Työ selkeytyi, työmotivaatio lisääntyi, työn kuormittavuus vähentyi ja työhön sitoutuneisuus lisääntyi. Työhön tuli uutta intoa ja sisältöä. Haasteiksi nousi tiedonkulku tiimityössä, mustasukkaisuus ja takertuvuus, työntekijöiden poissaolot sekä lasten ikäjakauma ryhmässä. Kasvatuskumppanuus tiivistyi ja syventyi. Luottamus perheen, lapsen ja työntekijän välillä vahvistui. Omahoitajuuden keskipisteessä on lapsi omana itsenään ja hänen hyvinvointinsa. Työntekijöiden ja vanhempien yhteistyö koettiin tiiviiksi ja yhteisölliseksi, jonka keskiössä lapsi on. Omahoitaja toimi lapsen ensisijaisen kiintymyssuhteen kannattelijana, samalla myös liiallisten varhaisten vuorovaikutusten määrän vähentäjänä. Omahoitajuuden myötä suuri lapsiryhmä oli onnistuttu pienentämään ja äänen määrää vähentämään.

Prosessina opinnäytetyön tekeminen oli mielenkiintoinen ja haasteellinen. Teoriatiedon etsiminen ja tutkiminen vahvisti omaa tietämystämme ja osaamistamme, jota tutkimuksen tekeminen omalta osaltaan vahvisti. Tämän opinnäytetyön tulosten pohjalta voidaan todeta, että tutkimusaineiston yhdistäväksi tekijäksi nousi hyvinvointi, niin työntekijän, lapsen kuin perheen osalta. Tällä opinnäytetyöllä työyhteisöt voivat saada työlleen uutta näkökulmaa ja sen myötä hyvinvointia itselleen ja asiakkailleen. Työyhteisöille, jotka pohtivat omahoitajuuden valitsemista työmenetelmäkseen, sen merkitystä ja sisältöä, tämä työ antaa mielenkiintoista tietoa.

”It just feels better!” – personal nursing at day care centres The purpose of this thesis was to find out how a day care worker experiences personal nursing.

The research material of this qualitative study consisted of narratives, theme interviews, and SWOT analysis, and the research method was content analysis. The research was attended by eight day-care professionals from three day-care centres, one in Vantaa and two others in Vihti. These persons worked in child groups with children under three years of age. The theoretical frame of reference of this thesis consisted of personal nursing, partnership in ECEC, model of contextual growth, and attachment theory.

Based on this thesis, it can be concluded that personal nursing was experienced as a very good working method. This study showed that it clarified work and increased both work motivation and commitment to work and lessened the sense of burden at work. Personal nursing had provided both new enthusiasm and content to day-care work. The challenges included open communication in the team, the feelings of jealousy and clinginess, the absence of workers and the differences in ages of children in a group. Partnership in ECEC was intensified and deepened by personal nursing. The sense of trust between families, children and the day care worker had got stronger. In the centre of personal nursing, there is the child her/himself and her/his wellbeing. The partnership with parents and workers, with the child in its center, was experienced as close and more communal. The personal nurse was the key supporter of the principal attachment relationship while decreasing the amount of too many early interactions. With personal nursing, the size of the child group was decreased and thus it became less noisy.

The process of this study was both interesting and challenging and strenghtened our professional skills. Based on this thesis, it can be concluded that the connecting factor in terms of personal nursing was the well-being of the worker, the child and the family. This thesis can provide work communities a new perspective for their work, thus promoting their own well-being and the well-being of their clients. For such work communities that are considering choosing personal nursing as their working method, this thesis can provide meaningful information.