Et ole yksin! Yli 65-vuotiaana alzheimerin tautiin sairastuneiden kokemuksia vertaistuen antamasta tuesta diagnoosin jälkeen
Ek, Tanja (2011)
Ek, Tanja
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011113016606
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011113016606
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää yli 65-vuotiaiden Alzheimerin tautiin sairastuneiden vertaistukiryhmästä saadun tuen merkitystä diagnoosin jälkeen, sairauden alkuvaiheessa. Tietoa saan asiakkaita kerronnallisesti haastattelemalla. Tässä opinnäytetyössä lähestymistapa oli kvalitatiivinen.
Opinnäytetyötä varten haastateltiin neljää Porvoon vertaistukiryhmään osallistuvaa henkilöä.
Tutkimuskysymyksinä työssä olivat, minkälaista tunnepohjaista, tiedollista tai sosiaalista tukea vertaistukiryhmään osallistuneet ovat saaneet. Opinnäytetyöni tavoiteena oli kehittää Porvoon muistipoliklinikan vertaistukiryhmää asiakaslähtöisemmäksi sekä muistisairautta sairastavan tarpeita ja toiveita huomioonottavammaksi. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin käyttämällä sisällönanalyysiä.
Opinnäytetyön tulosten perusteella vertaistukiryhmästä saatu tuki koettiin merkittäväksi tunnepohjaisena tukena ja tunteena siitä, että ei ole yksin sairautensa kanssa. Vertaistukiryhmään osallistuvat kokevat saavansa olla oma itsensä ryhmässä, joka voi olla ryhmän osallistujan ainut paikka, jossa voi keskustella muistisairaudesta ja kysymyksistä joita sairauden myötä muistisairautta sairastava joutuu kohtaamaan arjessa. Tiedollista tukea toivottiin ryhmään enemmän. Sosiaalinen tuki koettiin tärkeänä. Ryhmässä koettiin yhteenkuuluvuutta. Virkistynyt mieliala ja seuraavan tapaamisen odottaminen koettiin tärkeimpänä ryhmän tuomana asiana muistisairautta sairastavan arjen tueksi. Tärkeimpänä toimintamuotona koettiin vertaistukiryhmässä keskusteleminen, jonka toivottiin sisältävän enemmän myös keskustelua muistisairaudesta ja arjen haasteista. Keskustelujen avaajaksi ehdotettiin lyhyttä infoa päivän aiheeseen. Syvällisen keskustelun ja tiedon vastapainoksi toivottiin musiikkia, vapaata yhdessäoloa jumppaa ja aivojumppaa. Kohderyhmältä saadut tulokset ja kehittämisehdotukset antavat arvokasta tietoa vertaistukiryhmän kehittämiselle muistisairautta sairastavan henkilön näkökulmasta. Keskeiseksi ohjeeksi muistisairautta sairastavan näkökulmasta opinnäytetyön tulokseksi nousi ohje juuri muistisairauden diagnoosin saaneelle, muistisairauteen sairastuneelle, meille kaikille- Carpe diem- tartu hetkeen – fånga stunden, tämä on suunta henkilölle, joka etsii elämän kuntoutuspolkua.
Opinnäytetyötä varten haastateltiin neljää Porvoon vertaistukiryhmään osallistuvaa henkilöä.
Tutkimuskysymyksinä työssä olivat, minkälaista tunnepohjaista, tiedollista tai sosiaalista tukea vertaistukiryhmään osallistuneet ovat saaneet. Opinnäytetyöni tavoiteena oli kehittää Porvoon muistipoliklinikan vertaistukiryhmää asiakaslähtöisemmäksi sekä muistisairautta sairastavan tarpeita ja toiveita huomioonottavammaksi. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin käyttämällä sisällönanalyysiä.
Opinnäytetyön tulosten perusteella vertaistukiryhmästä saatu tuki koettiin merkittäväksi tunnepohjaisena tukena ja tunteena siitä, että ei ole yksin sairautensa kanssa. Vertaistukiryhmään osallistuvat kokevat saavansa olla oma itsensä ryhmässä, joka voi olla ryhmän osallistujan ainut paikka, jossa voi keskustella muistisairaudesta ja kysymyksistä joita sairauden myötä muistisairautta sairastava joutuu kohtaamaan arjessa. Tiedollista tukea toivottiin ryhmään enemmän. Sosiaalinen tuki koettiin tärkeänä. Ryhmässä koettiin yhteenkuuluvuutta. Virkistynyt mieliala ja seuraavan tapaamisen odottaminen koettiin tärkeimpänä ryhmän tuomana asiana muistisairautta sairastavan arjen tueksi. Tärkeimpänä toimintamuotona koettiin vertaistukiryhmässä keskusteleminen, jonka toivottiin sisältävän enemmän myös keskustelua muistisairaudesta ja arjen haasteista. Keskustelujen avaajaksi ehdotettiin lyhyttä infoa päivän aiheeseen. Syvällisen keskustelun ja tiedon vastapainoksi toivottiin musiikkia, vapaata yhdessäoloa jumppaa ja aivojumppaa. Kohderyhmältä saadut tulokset ja kehittämisehdotukset antavat arvokasta tietoa vertaistukiryhmän kehittämiselle muistisairautta sairastavan henkilön näkökulmasta. Keskeiseksi ohjeeksi muistisairautta sairastavan näkökulmasta opinnäytetyön tulokseksi nousi ohje juuri muistisairauden diagnoosin saaneelle, muistisairauteen sairastuneelle, meille kaikille- Carpe diem- tartu hetkeen – fånga stunden, tämä on suunta henkilölle, joka etsii elämän kuntoutuspolkua.