"Ei päivää tiedä, ei hetkeä kukaan, milloin on mentävä enkelin mukaan" : hoitotyöntekijöiden kokemuksia kuolevan vauvan hoitotyöstä ja ammatillisesta surutyöstä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata hoitotyöntekijöiden kokemuksia kuolevan vauvan hoitotyöstä. Lisäksi tarkoituksena on selvittää hoitotyöntekijöiden selviytymiskeinoja ammatillisessa surutyössä. Opinnäytetyön tavoitteena on, että opinnäytetyön tulosten pohjalta hoitotyöntekijät voivat kehittää toimintaansa työyhteisössä siten, että se edistää työssä jaksamista.

Tämä opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineistoa kerättiin kyselylomakkeella Päijät-Hämeen keskussairaalan vastasyntyneiden teho-hoito- ja tarkkailuosaston hoitotyöntyöntekijöiltä. Vastauksia saatiin kaksitoista kappaletta. Vastaukset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä. Opinnäytetyö toteutettiin vuoden 2011 aikana.

Hoitotyöntekijät kokevat kuolevan vauvan ja tämän perheen hoitamisen tunteikkaaksi ja haastavaksi. Heidän mielestään on tärkeää auttaa perhettä kaikin mahdollisin keinoin. Kuolevan vauvan hoitamisessa keskeisintä on hyvän olon, perushoidon ja kivuttomuuden takaaminen. Perhettä pyritään tukemaan myötäelä-mällä vanhempien tilannetta ja tukemalla heitä siinä. Perheen tukeminen ja auttaminen ei pääty vauvan kuolemaan. Hoitotyöntekijät joutuvat myös itse työstämään suruprosessia kuolevan vauvan hoidossa. Lisäksi heidän täytyy hyväksyä vauvan kuolema omalla tavallaan. Työyhteisön tuki koetaan tärkeäksi kuolevan vauvan hoidon aikana. Hoitotyöntekijät kokevat saavansa apua tunteidensa ja ajatustensa käsittelyyn, esimerkiksi työnohjauksesta. Jokaisella hoitotyöntekijällä on omat keinonsa selviytyä ammatillisessa surutyössä.

Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että työyhteisön hyvinvointiin tulee panostaa. Lisäksi kuolevan vauvan hoitotyöntekijää tulee tukea työyhteisössä. Osastolla tulisi myös mahdollistaa se, ettei kuolevan vauvan hoitotyöntekijällä ole muita vauvoja hoidettavanaan. Tällä tavalla pystyttäisiin mahdollistamaan vauvan yksilöllinen ja laadukas hoito.

The purpose of this thesis is to describe nurses’ experiences about nursing a dying baby. In addition, the purpose is to found out nurses’ coping strategies in profes-sional grief work. The goal of this thesis is that, based on its results, nurses can develop their behavior in a way that enhances their coping with work.

This thesis is carried out using a qualitative research method. The material is col-lected with a questionnaire answered by the nurses of the Päijät-Häme central hospital infant intensive care and observation department. Twelve answers are received. Answers are analyzed with a material based content analyze method. This thesis is made in 2011.

Nurses experience that taking care of a dying baby and its family is emotional and challenging. They think that it is important to help the family by any means necessary. The most important things in nursing a dying baby are guaranteeing a good, painless condition and basic nursing. The family is supported by withstand-ing parents’ situation and by supporting them in it. Supporting of the family doesn’t end in baby’s death. Nurses also have to experience and process the grief themselves when nursing a dying baby. In addition to that, they have to accept baby’s death in their own way. Support of the working community is seen as very important when nursing a dying baby. Nurses experience that they receive help from clinical supervision to handle their feelings and thoughts. Each nurse has her own way of coping with the professional grief work.

Based on the results of this thesis can be said that the wellbeing of the working community should receive more attention and investment. In addition to that, the nurse of a dying baby should be supported in the working community. It should be made possible that a dying baby’s nurse has no other babies to take care of, so that the best possible individual nursing is achieved.