Kätilöiden mielipide uudelleensynnyttäjän ohjauksesta ja siinä olevista kehittämiskohteista
Porkka, Tiina (2011)
Porkka, Tiina
Lahden ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120617323
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120617323
Tiivistelmä
Laadukas ohjaus on osa potilaan hyvää ja asianmukaista hoitoa. (Kyngäs, Kääriäinen, Poskiparta, Johansson, Hirvonen & Renfors 2007, 11–12; Kääriäinen 2008, 10). Lisäksi on tärkeää, että ohjaus on asiakaslähtöistä, asiakkaan tarpeisiin ja toiveisiin perustuvaa. (Rekilä 2004, 28.) Ohjauksen laatua määritteleviksi osa-alueiksi tutkimuksista nousevat yksilöllisyys, vuorovaikutus, ohjauksen kattavuus ja oppimisen varmistaminen. (Jasu-Kuusisto 1994; Kalam-Salminen 2005; Tähtinen 2007). Tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä tietoa siitä, kuinka kätilöt ohjaavat uudelleensynnyttäjää. Lisäksi tutkimuksella kartoitettiin sitä, mitä kehittämiskohteita kätilöt näkevät uudelleensynnyttäjän ohjauksessa. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Päijät-Hämeen keskussairaalan lapsivuodeosaston 64 kanssa.
Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka sisälsi avoimia kysymyksiä. Kysymyksiä oli yhteensä 14, joista 13 kysyttiin kätilöiden mielipidettä uudelleensynnyttäjän ohjauksesta ja yhdessä kysyttiin kätilöiden mielipidettä uudelleensynnyttäjän ohjauksessa olevista kehittämiskohteista. Kysely toteutettiin Päijät-Hämeen keskussairaalassa aikavälillä 11.5.- 18.5.2011 ja kyselyyn vastasi 14 Päijät-Hämeen keskussairaalassa työskentelevää kätilöä. Tutkimuksessa saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.
Tutkimuksen tuloksissa tuli ilmi asiakaslähtöisyyden merkitys uudelleensynnyttäjän ohjauksessa. Tutkimukseen vastanneet kätilöt kokivat, että ohjauksen tulisi perustua äidin tarpeisiin, ja että ohjauksessa tulisi ottaa huomioon äidillä jo olevat tiedot ja taidot sekä kokemus. Esteenä ohjauksen antamiselle kätilöt kokivat olevan muun muassa äidin passiivisuus sekä perheen haluttomuus saada ohjausta. Kehittämiskohteina uudelleensynnyttäjän ohjauksessa kätilöt näkivät sen, että äideille tarjottaisiin ohjausta siitä huolimatta, että heillä oli jo kokemusta. Toisena kehittämiskohteena kätilöt näkivät olevan ohjauksen yhtenäistämisen ja hoitotyön kehittämisen.
Tuloksien avulla työyhteisö ja osasto voivat tarkastella ja kehittää toimintaansa uudelleensynnyttäjän ohjauksen osalta.
Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka sisälsi avoimia kysymyksiä. Kysymyksiä oli yhteensä 14, joista 13 kysyttiin kätilöiden mielipidettä uudelleensynnyttäjän ohjauksesta ja yhdessä kysyttiin kätilöiden mielipidettä uudelleensynnyttäjän ohjauksessa olevista kehittämiskohteista. Kysely toteutettiin Päijät-Hämeen keskussairaalassa aikavälillä 11.5.- 18.5.2011 ja kyselyyn vastasi 14 Päijät-Hämeen keskussairaalassa työskentelevää kätilöä. Tutkimuksessa saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.
Tutkimuksen tuloksissa tuli ilmi asiakaslähtöisyyden merkitys uudelleensynnyttäjän ohjauksessa. Tutkimukseen vastanneet kätilöt kokivat, että ohjauksen tulisi perustua äidin tarpeisiin, ja että ohjauksessa tulisi ottaa huomioon äidillä jo olevat tiedot ja taidot sekä kokemus. Esteenä ohjauksen antamiselle kätilöt kokivat olevan muun muassa äidin passiivisuus sekä perheen haluttomuus saada ohjausta. Kehittämiskohteina uudelleensynnyttäjän ohjauksessa kätilöt näkivät sen, että äideille tarjottaisiin ohjausta siitä huolimatta, että heillä oli jo kokemusta. Toisena kehittämiskohteena kätilöt näkivät olevan ohjauksen yhtenäistämisen ja hoitotyön kehittämisen.
Tuloksien avulla työyhteisö ja osasto voivat tarkastella ja kehittää toimintaansa uudelleensynnyttäjän ohjauksen osalta.