Isovanhemman muistisairaus lapsenlapsen kokemana
Sainvaara, Marjo; Piippola, Sarianna (2011)
Sainvaara, Marjo
Piippola, Sarianna
Saimaan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120617342
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120617342
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lapsenlapsen kokemuksia isovanhemman muistisairaudesta. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kuutta nuorta aikuista, joiden isovanhempi oli sairastunut muistisairauteen. Haastattelu toteutettiin teemahaastatteluna, jonka teemat olivat lapsenlapsen kokemukset muistisairaudesta, lapsenlapsen suhde isovanhempaan, lapsenlapsen tieto isovanhemman muistisairaudesta ja isovanhemman hoitoon osallistuminen. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Tulokset osoittivat, että muistisairaus etäännyttää lapsenlapsen suhdetta isovanhempaansa. Syitä tähän ovat isovanhemman muisti- ja kommunikointitaitojen heikkeneminen. Lapsenlapset olivat saaneet tietoa muistisairaudesta monista eri lähteistä, kuten internetistä, kirjoista ja sukulaisilta. Kuitenkin tietoa sairauden etenemisestä ja hoitamisesta kaivattiin lisää. Lisäksi lapsenlapset olivat osallistuneet isovanhemman hoitoon auttamalla arkisissa asioissa, mutta muistisairaus muutti hoitoon osallistumista enemmän virikkeelliseksi: lapsen lapset vierailivat ja pitivät seuraa. Kaikki olivat halukkaita osallistumaan muistisairaan isovanhemman hoitoon enemmän, vaikka kokivatkin muistisairaan isovanhemman kohtaamisen vaikeana.
Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaan todeta, että olisi tärkeää löytää keinoja, joilla lapsenlapset rohkaistuisivat tapaamaan muistisairasta isovanhempaa, ja pitämään suhdetta yllä. Lisäksi lapsenlapsen tulisi saada enemmän tietoa isovanhemman muistisairaudesta. Jatkotutkimuksena voisi tehdä samankaltaisen tutkimuksen, joka keskittyisi vain yhteen haastatteluteemaan tai tietopaketin muistisairaiden omaisille, mikä parantaisi hoitoon osallistumista.
Tulokset osoittivat, että muistisairaus etäännyttää lapsenlapsen suhdetta isovanhempaansa. Syitä tähän ovat isovanhemman muisti- ja kommunikointitaitojen heikkeneminen. Lapsenlapset olivat saaneet tietoa muistisairaudesta monista eri lähteistä, kuten internetistä, kirjoista ja sukulaisilta. Kuitenkin tietoa sairauden etenemisestä ja hoitamisesta kaivattiin lisää. Lisäksi lapsenlapset olivat osallistuneet isovanhemman hoitoon auttamalla arkisissa asioissa, mutta muistisairaus muutti hoitoon osallistumista enemmän virikkeelliseksi: lapsen lapset vierailivat ja pitivät seuraa. Kaikki olivat halukkaita osallistumaan muistisairaan isovanhemman hoitoon enemmän, vaikka kokivatkin muistisairaan isovanhemman kohtaamisen vaikeana.
Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaan todeta, että olisi tärkeää löytää keinoja, joilla lapsenlapset rohkaistuisivat tapaamaan muistisairasta isovanhempaa, ja pitämään suhdetta yllä. Lisäksi lapsenlapsen tulisi saada enemmän tietoa isovanhemman muistisairaudesta. Jatkotutkimuksena voisi tehdä samankaltaisen tutkimuksen, joka keskittyisi vain yhteen haastatteluteemaan tai tietopaketin muistisairaiden omaisille, mikä parantaisi hoitoon osallistumista.