Isovanhemman muistisairaus lapsenlapsen kokemana

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lapsenlapsen kokemuksia isovanhemman muistisairaudesta. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kuutta nuorta aikuista, joiden isovanhempi oli sairastunut muistisairauteen. Haastattelu toteutettiin teemahaastatteluna, jonka teemat olivat lapsenlapsen kokemukset muistisairaudesta, lapsenlapsen suhde isovanhempaan, lapsenlapsen tieto isovanhemman muistisairaudesta ja isovanhemman hoitoon osallistuminen. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.

Tulokset osoittivat, että muistisairaus etäännyttää lapsenlapsen suhdetta isovanhempaansa. Syitä tähän ovat isovanhemman muisti- ja kommunikointitaitojen heikkeneminen. Lapsenlapset olivat saaneet tietoa muistisairaudesta monista eri lähteistä, kuten internetistä, kirjoista ja sukulaisilta. Kuitenkin tietoa sairauden etenemisestä ja hoitamisesta kaivattiin lisää. Lisäksi lapsenlapset olivat osallistuneet isovanhemman hoitoon auttamalla arkisissa asioissa, mutta muistisairaus muutti hoitoon osallistumista enemmän virikkeelliseksi: lapsen lapset vierailivat ja pitivät seuraa. Kaikki olivat halukkaita osallistumaan muistisairaan isovanhemman hoitoon enemmän, vaikka kokivatkin muistisairaan isovanhemman kohtaamisen vaikeana.

Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaan todeta, että olisi tärkeää löytää keinoja, joilla lapsenlapset rohkaistuisivat tapaamaan muistisairasta isovanhempaa, ja pitämään suhdetta yllä. Lisäksi lapsenlapsen tulisi saada enemmän tietoa isovanhemman muistisairaudesta. Jatkotutkimuksena voisi tehdä samankaltaisen tutkimuksen, joka keskittyisi vain yhteen haastatteluteemaan tai tietopaketin muistisairaiden omaisille, mikä parantaisi hoitoon osallistumista.

The purpose of this thesis was to find out how grandchildren experience their grandparents' memory disorders.

The study was done using a qualitative method. The research material was collected by interviewing six young adults who had a grandparent with a memory disease. Data was collected by theme interviews, and the themes included memory disease as experienced by a grandchild, the relationship between grandparent and grandchild, the grandchild’s knowledge about grandparent’s memory disease, and participation in the treatment or care of a grandparent. The data were analyzed by inductive content analysis.

The results showed that memory disease creates distance in the relationship between grandchild and grandparent, mostly due to the impairment in memory and communication skills of the grandparent. Grandchildren had received information about the memory disorder from a variety of sources, such as the Internet, books, and relatives. However, information about the disease progression and treatment were not sufficient. Also grandchildren had been involved in grandparent´s care by helping in everyday matters, but the memory disease changed the involvement. Their visits were used to stimulate and entertain their grandparents, and keep them company. All of the children were willing to participate more in their grandparent’s care, even though they felt that encounters with them were difficult due to the memory loss.

Results of the study reveal that it would be important to find ways of encouraging grandchildren to meet their grandparents with memory disorders and keep their relationship close. In addition, the grandchild should get more information about the grandparent’s memory disease. Further study might involve a similar study, focusing on one primary them, or making an information package for relatives, which might help to improve their participation in care.