Sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan ohjaus

Abstract

Sydämen vajaatoiminta on parantumaton sairaus, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti sairastuneen elämään, sitä rajoittavasti. Se aiheuttaa myös suuria kustannuksia yhteiskunnalle. Potilaat kokevat usein masennusta, pelkoa ja fyysisen toimintakyvyn rajoittumista sekä sosiaalista eristyneisyyttä, joilla on vaikutusta myös elämänlaatuun. Lääkehoidon sekä invasiivisten hoitomuotojen lisäksi potilaan omahoidolla on tärkeä asema hyvinvoinnin kannalta. Ohjauksen avulla voidaan edistää potilaan valmiuksia hoitaa itseään, vähentää ahdistusta ja pelkoa ja näin parantaa myös potilaan elämänlaatua sekä vähentää hoitojaksoista johtuvia kustannuksia. Sairaanhoitajat ovat avainasemassa sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan ohjauksen toteuttajina. On kuitenkin ilmennyt, että sairaanhoitajien tiedot sydämen vajaatoiminta potilaan ohjauksesta ovat melko vähäiset.

Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan ohjausta. Tutkimuskysymyksinä ovat: mitkä ovat sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan ohjauksen sisällöt ja millaisia ohjausmenetelmiä sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan ohjauksessa käytetään. Opinnäytetyö on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoon valittiin kuusitoista tieteellistä artikkelia ja kaksi pro gradu -tutkielmaa, jotka löytyivät systemaattisella hakumenetelmällä eri tietokannoista sekä manuaalisella haulla. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sekä induktiivista että deduktiivista sisällönanalyysiä. Tulosten mukaan sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan ohjauksen sisällöt koskivat omahoidon tukemista. Omahoidon tukeminen muodostui seuraavista tekijöistä: yhteistyö ohjaussuhteessa, tietoa sairaudesta, tietoa omahoitotehtävästä, tietoa elämäntavoista ja hoidon jatkuvuuden turvaamisesta.

Opinnäytetyön tulosten mukaan sydämen vajaatoimintaa sairastavalle potilaalle annetaan ohjausta yleisimmin suullisesti yksilöohjauksessa ja ohjauksen tukena käytetään kirjallista ohjausmateriaalia. Ryhmäohjausta ohjausmenetelmänä käytettiin suhteessa vähän. Videoita tai tietokoneohjelmia ei käytetä juuri ollenkaan ohjauksessa.

Opinnäytetyön tavoitteena on, että työn tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan ohjauksen kehittämisessä yksilöllisemmäksi niin ohjauksen sisällön kuin ohjausmenetelmien suhteen.

Counseling heart failure patients

Heart failure is an incurable disease which has a comprehensive limiting effect on the life of the affected person. This disease also causes remarkable expenses for society. Patients with heart failure often experience depression, fear, physical capacity limitations and social isolation, which all influence the quality of life. In addition to medication and invasive procedures, patient’s self-care has a great impact on the well-being. Patient’s ability to care for oneself can be promoted through patient education. Patient education also helps to reduce patient’s anxiety and fear. Thus patient education can improve the patient’s quality of life and reduce the expenses caused by periods of care. Nurses have a keyrole in the implementation of patient education for heart failure patients. However, it has been shown that the knowledgelevel needed to provide patient education for heart failure patients is rather low among nurses.

The purpose of this Bachelor`s thesis is to describe education for patients with heart failure. The research questions are: what is the content of patient education for the heart failure patients and what kind of counseling methods are used in patient education for heart failure patients. This project has been conducted as a systematic literature review. The data was collected by choosing 16 scientific articles and two Master’s thesis, which were found by systematic search through different databases and through manual search. The data was analyzed by using both inductive and deductive content analysis.

According to the findings the content of the education for patients with heart failure is relat-ed to supporting self-care. The support of self-care consists of these factors: cooperation in a counseling relationship, information on illness, information on the self-care tasks, information on life style and securing the continuity of care. The findings reveal that the patient education is most often provided verbally through individual counseling, and written material is used for supporting the education. Counseling for groups is implemented relatively rarely. Videos and computer programs are very seldom used in the implementation of patient education.

The aim of this final project is that the findings of this literature review can be applied to developing the education of heart failure patients. Not only can the results be used for developing the content of the education but also for improving methods for counseling patients with heart failure.