”.. ME OLLAAN MUKANA VIELÄ EIKÄ SE OLE VÄHÄINEN ASIA..” : Lastensuojelun jälkihuollon asiakasnuorten vanhempien vertaisryhmän kehittämishanke

Abstract

Vanhempien vertaisryhmien kehittäminen alkoi Helsingin lastensuojelun jälkihuollon tukiasuntotoiminnassa vuonna 2008 yhteistyössä Kasvatus- ja perheneuvontaliiton Voikukkia- projektin kanssa. Projektin ryhmämalli painottui välittömään huostaanoton jälkeiseen aikaan, eikä sellaisenaan soveltunut jälkihuoltovaiheessa olevien nuorten vanhemmille. Jälkihuoltoon painottuvan vanhempien ryhmän kehittäminen jatkui hankemuotoisena vuosina 2009 - 2011 osana ylempää ammattikorkeakoulututkintoani. Hankkeen tavoitteina olivat siirrettävissä olevan mallinnuksen luominen jälkihuollon asiakasnuorten vanhempien ryhmätoiminnalle ja vanhempien ryhmien vakiinnuttaminen jälkihuollon tukiasuntojen pysyväksi toiminnaksi.

Hankkeen toimintatutkimuksellisessa prosessissa ryhmien sisältöjä kehitettiin aina edellisen ryhmäkokemuksen ja palautteen pohjalta. Vuoden 2009 ryhmän vanhemmat osallistuivat kehittämiseen antamalla ryhmähaastattelussa palautetta ja kehittämisideoita. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja aineisto käsiteltiin sisällönanalyysimenetelmällä. Tulosten pohjalta muokattiin ryhmän mallinnus jota ”koekäytettiin” vuoden 2010 ryhmässä. Organisaation näkökulmaa vanhempien kanssa tehtävään työhön saatiin jälkihuollon johtavalta sosiaalityöntekijältä ja tukiasuntojen sosiaaliohjaajalta. Keskustelut ja kehittämisprosessin aikana tehdyt huomiot kirjattiin hankepäiväkirjaan.

Ryhmähaastattelussa korostui vertaisryhmien voimaannuttava vaikutus vanhempien ollessa uudessa haasteellisessa tilanteessa sijaishuollosta palaavan nuoren kanssa. Palautteen mukaan ryhmän parasta antia ovat keskustelut ja kokemusten vaihto toisten samassa tilanteessa olevien kanssa.

"..WE'RE STILL IN AND THAT IS SAYING A LOT.." A development project of the peer groups of the parents of the client youths in child welfare aftercare

A development project of the parental peer-groups began in 2008, in the supportive housing program which was a part of Helsinki child welfare aftercare activity. It was performed in collaboration with the Finnish Association for Child and Family Guidance and their project Voikukkia. The group model of the development project was focused on the immediate time period after the youth has been taken into custody, and as such it was not fit for presentation to the parents who were currently going through the process of aftercare. The development of the parental peer group which is focused on aftercare was continued in 2009 – 2011 in project form as a part of my Master’s Degree. The goals of the project were to create a model for the group activities of the parents of the youths in the aftercare program, and to consolidate the position of the parental peer groups as a permanent activity in the aftercare supportive housing program.

In the part of the project that was focused on action research, the contents of the groups were improved based on feedback and the experiences from the earlier group. The parents from the group of the year 2009 participated in the development by sharing ideas for further improvement and giving feedback in the group interview. I carried out the interview as a semi-structured theme interview. The model, which was tested in the group of the year 2010, was based on the feedback received. I gained the organizations perspective by discussing with both the leading social worker in aftercare, and the social work director of supportive housing. I logged the development process and the discussions into my development diary, which I kept during the whole project.

The empowering effect of the peer groups in challenging situations with a youth returning from foster care was highlighted in the feedback given by the parents involved in the groups. According to the feedback the most beneficial part of the groups were the discussions and the sharing of experiences with other people in the same situation.