Reaktioaika identiteetin valehtelun paljastajana maahantulon yhteydessä
Pesu, Liisa; Koskenlaakso, Tarja (2011)
Pesu, Liisa
Koskenlaakso, Tarja
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120617344
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120617344
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko identiteetin valehtelua paljastaa reaktioajan perusteella. Lähtökohtana aiheen valinnalle oli matkustajaliikenteen turvallisuusuhkien li-sääntyminen ja toisaalta rajavalvontamenetelmien automatisoituminen. Nykyään edellytetään yhä enemmän älykkäitä automatisoituja ratkaisuja turvallisuusuhkien paljastamiseksi samalla kun viranomaisten resursseja vähennetään. Rikollisten profilointi ja identiteetin valehtelun paljastaminen suuresta matkustajavirrasta on haasteellista matkustajamäärien kasvaessa. Tutkimuksen viitekehyksessä käsiteltiin ihmisen käyttäytymisen moninaisuutta kuten identiteetin muodostumista, tunteita ja muistia. Toisena keskeisenä aiheena tarkasteltiin valehtelua ja sen paljastamiseen liittyviä menetelmiä ja vaikeuksia. Tutkimuksen keskeisenä osana oli luoda merkityskartta jokaiselle koehenkilölle. Merkityskartalla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa henkilön lapsuuden ja nuoruuden aikaisia emotionaalisesti merkitseviä muistoja, jotka voivat liittyä henkilöihin, paikkoihin, tavaroihin ja tapahtumiin. Identiteetin valehtelua ei ole aiemmin tutkittu henkilökohtaisiin emotionaalisiin muistoihin perustuen.
Tutkimus toteutettiin kolmessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe oli haastattelukysymysten laa-timinen, haastattelu merkityskartan luomista varten ja merkityskartan luominen. Toinen vaihe käsitti valeidentiteetin luomisen ja koehenkilöiden valmistamisen kokeeseen. Kolmas vaihe sisälsi identiteettikokeen valmistelun ja identiteettikokeen. Tutkimuksen haastatteluvaiheeseen osallistui 30 koehenkilöä, joista 22 oli naisia ja 8 miehiä. Näistä näyttelijäopiskelijoita oli 10 ja muita opiskelijoita 20. Lopullisessa kokeessa koehenkilöitä oli 22, joista 16 oli naisia ja 6 miehiä, sekä näistä näyttelijäopiskelijoita oli 6. Koehenkilöiden keski-ikä oli 24 vuotta 6 kuukautta. Koehenkilöt haastateltiin yksitellen, jonka jälkeen jokaiselle luotiin merkityskartta. Koevaihetta varten luotiin sekä oikean että valeidentiteetin osiot. Oikea identiteetti rakentui jokaisen omasta merkityskartasta ja valeidentiteetti keksittiin ja se oli sama kaikille. Valeidentiteetti lähetettiin koehenkilöille sähköpostilla ja heitä pyydettiin opettelemaan se ulkoa. Reaktioaikaa mittaavassa kokeessa koehenkilöt vastasivat sekä oikeaa että valeidentiteettiä koskeviin kysymyksiin, joita kokeessa oli 26 kappaletta kummassakin identiteettiosiossa. Haastatteluaineisto litteroitiin sanatarkasti ja analysoitiin laadullisesti. Identiteettikokeen vastausten reaktioajat käsiteltiin määrällisesti. Reaktioajoista laskettiin keskiarvot ja reaktioaikoja verrattiin t-testeillä. Tutkimuksen tuloksista selviää, että vastausten reaktioaika kolmeen kysymykseen on tilastollisesti erittäin merkitseviä ja kahteen kysymykseen tilastollisesti merkitseviä. Nämä kysymykset liittyivät perheeseen ja tärkeisiin henkilöihin sekä lapsuuden kokemuksiin.
Tutkimus osoittaa, että tilastollisesti merkitseviä eroavaisuuksia voidaan löytää totta puhuvan ja valehtelijan välillä, kun esitetään emotionaalisia kysymyksiä lapsuuteen ja perheeseen liittyen. Siten sensitiivisen aivoalueen emotionaalinen aktivointi voi paljastaa identiteetin valehtelijan nopeampana reaktioaikana. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää, kun kehitetään älykkäitä maahantulon valvontajärjestelmiä. Tutkimusta voidaan laajentaa liittämällä koevaiheeseen aivokuvantaminen, jonka avulla selvitetään, aktivoituvatko aivojen eri alueet esitettäessä oikeaan ja valeidentiteettiin liittyviä emotionaalisesti latautuneita kysymyksiä.
Tutkimus toteutettiin kolmessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe oli haastattelukysymysten laa-timinen, haastattelu merkityskartan luomista varten ja merkityskartan luominen. Toinen vaihe käsitti valeidentiteetin luomisen ja koehenkilöiden valmistamisen kokeeseen. Kolmas vaihe sisälsi identiteettikokeen valmistelun ja identiteettikokeen. Tutkimuksen haastatteluvaiheeseen osallistui 30 koehenkilöä, joista 22 oli naisia ja 8 miehiä. Näistä näyttelijäopiskelijoita oli 10 ja muita opiskelijoita 20. Lopullisessa kokeessa koehenkilöitä oli 22, joista 16 oli naisia ja 6 miehiä, sekä näistä näyttelijäopiskelijoita oli 6. Koehenkilöiden keski-ikä oli 24 vuotta 6 kuukautta. Koehenkilöt haastateltiin yksitellen, jonka jälkeen jokaiselle luotiin merkityskartta. Koevaihetta varten luotiin sekä oikean että valeidentiteetin osiot. Oikea identiteetti rakentui jokaisen omasta merkityskartasta ja valeidentiteetti keksittiin ja se oli sama kaikille. Valeidentiteetti lähetettiin koehenkilöille sähköpostilla ja heitä pyydettiin opettelemaan se ulkoa. Reaktioaikaa mittaavassa kokeessa koehenkilöt vastasivat sekä oikeaa että valeidentiteettiä koskeviin kysymyksiin, joita kokeessa oli 26 kappaletta kummassakin identiteettiosiossa. Haastatteluaineisto litteroitiin sanatarkasti ja analysoitiin laadullisesti. Identiteettikokeen vastausten reaktioajat käsiteltiin määrällisesti. Reaktioajoista laskettiin keskiarvot ja reaktioaikoja verrattiin t-testeillä. Tutkimuksen tuloksista selviää, että vastausten reaktioaika kolmeen kysymykseen on tilastollisesti erittäin merkitseviä ja kahteen kysymykseen tilastollisesti merkitseviä. Nämä kysymykset liittyivät perheeseen ja tärkeisiin henkilöihin sekä lapsuuden kokemuksiin.
Tutkimus osoittaa, että tilastollisesti merkitseviä eroavaisuuksia voidaan löytää totta puhuvan ja valehtelijan välillä, kun esitetään emotionaalisia kysymyksiä lapsuuteen ja perheeseen liittyen. Siten sensitiivisen aivoalueen emotionaalinen aktivointi voi paljastaa identiteetin valehtelijan nopeampana reaktioaikana. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää, kun kehitetään älykkäitä maahantulon valvontajärjestelmiä. Tutkimusta voidaan laajentaa liittämällä koevaiheeseen aivokuvantaminen, jonka avulla selvitetään, aktivoituvatko aivojen eri alueet esitettäessä oikeaan ja valeidentiteettiin liittyviä emotionaalisesti latautuneita kysymyksiä.