Kouluruokailun viihtyvyyden kehittäminen muutoslaboratorion avulla
Niemi, Hanna; Toivonen, Laura (2011)
Niemi, Hanna
Toivonen, Laura
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011113016623
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011113016623
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena on kouluruokailun viihtyvyyden kehittäminen muutoslaboratorion avulla. Tarkoituksena oli selvittää yhdeksäsluokkalaisten suhtautumista ruokalan viihtyvyyteen ja keittiöhenkilökunnan asiantuntevuuteen. Koululla toteutettiin kolmiosainen haastattelu. Sen tavoitteena oli tuottaa koululle valmiita työkaluja, joilla parantaa ruokalan viihtyvyyttä.
Tutkimusmenetelminä käytettiin muutoslaboratoriota ja kehittävää työntutkimusta. Näissä tutkimusmenetelmissä on osallistuva lähestymistapa, joissa työntekijä (eli tässä tapauksessa oppilas) analysoivat ja muuttavat omaa työtään. Nämä tutkimusmenetelmät eivät kuitenkaan tuota valmiita ratkaisuja, vaan jokaisen haastattelukerran jälkeen päästään lähemmäksi oikeaa toimintamallia. Nämä muokkaavat työyhteisön sisällä välineitä toiminnan erittelyyn ja uusien mallien suunnitteluun. Kohderyhmänä olivat Pitäjänmäen koulun yhdeksäsluokkalaiset. Tutkimus toteutui yhteistyössä näiden luokkien luokanvalvojan kanssa.
Haastatteluissa keskusteltiin siitä, pitävätkö oppilaat ruokalaansa viihtyisänä. Lisäksi pohdittiin mitä ruokalassa pitäisi muuttaa. Samalla keskusteltiin myös oppilaiden sekä opettajien unelmaruokalasta ja siitä kuinka ruokalaa voitaisiin parantaa realistisilla kehitysehdotuksilla, jotka eivät vaadi välttämättä rahallista osallistumista. Koulu saa kerran vuodessa kolmetuhatta euroa virkistymismahdollisuuteen. Oppilaiden kanssa keskusteltiin heidän halukkuudesta laittaa osa tai koko raha ruokalan viihtyvyyden parantamiseen. Aiempina vuosina tällä rahalla koululle oli ostettu sohvia tai käyty yhdessä keilaamassa.
Tuloksista selvisi, että luokilla oli erittäin hyviä ja realistisia ajatuksia siitä, kuinka ruokalan viihtyvyyttä voitaisiin parantaa. Samoin selvisi, että ruokailun porrastamisella olisi iso merkitys siinä, että yhä useampi kävisi ruokalassa syömässä. Tällä hetkellä koululla ei ole porrastusta. Koulussa on lähemmäs neljäsataa oppilasta ja ruokalaan mahtuu noin sata oppilasta kerrallaan. Ruokailuun itsessään käytetään noin 15 – 20 minuuttia aikaa. Pelkästään porrastamalla ruokailua saataisiin yhä useampi oppilas menemään syömään sen sijaan, että he suuntaisivat lähellä sijaitsevalla R-kioskille. Tällä hetkellä oppilaat eivät kerinneet syömään kunnolla ruokatunnin aikana, koska aika ei riittänyt siihen kunnolla. Oppilaat myös olisivat halunneet ruokalaan pöytäliinoja, kasveja ja erilaisia piirustuksia tai taideteoksia seinille. Tällä hetkellä ruokala koettiin värittömänä ja liian valoisana paikkana. Keittiöhenkilökunnalta toivottiin enemmän mukaantuloa ruokailutilanteeseen ja että he olisivat osanneet vastailla paremmin oppilaiden kysymyksiin tarjottavasta ruoasta.
Tarvetta jatkotutkimukselle jäi. Haastatteluja suoritettaessa koettiin, että oppilaat sekä opettajat tarvitsevat jonkun, joka tukee ehdotusten toteuttamista. Koululla ei päästä yhteis-ymmärrykseen siitä mitä ruokalassa voitaisiin tehdä ilman rahallista panosta sillä vanhojen tapojen muuttaminen toteutuu hitaasti. Jatkotyönä joku ulkopuolinen voisi suunnitella koululle ruokalan missä esillä olisivat oppilaiden ehdotukset realistisista vaihtoehdoista.
Tutkimusmenetelminä käytettiin muutoslaboratoriota ja kehittävää työntutkimusta. Näissä tutkimusmenetelmissä on osallistuva lähestymistapa, joissa työntekijä (eli tässä tapauksessa oppilas) analysoivat ja muuttavat omaa työtään. Nämä tutkimusmenetelmät eivät kuitenkaan tuota valmiita ratkaisuja, vaan jokaisen haastattelukerran jälkeen päästään lähemmäksi oikeaa toimintamallia. Nämä muokkaavat työyhteisön sisällä välineitä toiminnan erittelyyn ja uusien mallien suunnitteluun. Kohderyhmänä olivat Pitäjänmäen koulun yhdeksäsluokkalaiset. Tutkimus toteutui yhteistyössä näiden luokkien luokanvalvojan kanssa.
Haastatteluissa keskusteltiin siitä, pitävätkö oppilaat ruokalaansa viihtyisänä. Lisäksi pohdittiin mitä ruokalassa pitäisi muuttaa. Samalla keskusteltiin myös oppilaiden sekä opettajien unelmaruokalasta ja siitä kuinka ruokalaa voitaisiin parantaa realistisilla kehitysehdotuksilla, jotka eivät vaadi välttämättä rahallista osallistumista. Koulu saa kerran vuodessa kolmetuhatta euroa virkistymismahdollisuuteen. Oppilaiden kanssa keskusteltiin heidän halukkuudesta laittaa osa tai koko raha ruokalan viihtyvyyden parantamiseen. Aiempina vuosina tällä rahalla koululle oli ostettu sohvia tai käyty yhdessä keilaamassa.
Tuloksista selvisi, että luokilla oli erittäin hyviä ja realistisia ajatuksia siitä, kuinka ruokalan viihtyvyyttä voitaisiin parantaa. Samoin selvisi, että ruokailun porrastamisella olisi iso merkitys siinä, että yhä useampi kävisi ruokalassa syömässä. Tällä hetkellä koululla ei ole porrastusta. Koulussa on lähemmäs neljäsataa oppilasta ja ruokalaan mahtuu noin sata oppilasta kerrallaan. Ruokailuun itsessään käytetään noin 15 – 20 minuuttia aikaa. Pelkästään porrastamalla ruokailua saataisiin yhä useampi oppilas menemään syömään sen sijaan, että he suuntaisivat lähellä sijaitsevalla R-kioskille. Tällä hetkellä oppilaat eivät kerinneet syömään kunnolla ruokatunnin aikana, koska aika ei riittänyt siihen kunnolla. Oppilaat myös olisivat halunneet ruokalaan pöytäliinoja, kasveja ja erilaisia piirustuksia tai taideteoksia seinille. Tällä hetkellä ruokala koettiin värittömänä ja liian valoisana paikkana. Keittiöhenkilökunnalta toivottiin enemmän mukaantuloa ruokailutilanteeseen ja että he olisivat osanneet vastailla paremmin oppilaiden kysymyksiin tarjottavasta ruoasta.
Tarvetta jatkotutkimukselle jäi. Haastatteluja suoritettaessa koettiin, että oppilaat sekä opettajat tarvitsevat jonkun, joka tukee ehdotusten toteuttamista. Koululla ei päästä yhteis-ymmärrykseen siitä mitä ruokalassa voitaisiin tehdä ilman rahallista panosta sillä vanhojen tapojen muuttaminen toteutuu hitaasti. Jatkotyönä joku ulkopuolinen voisi suunnitella koululle ruokalan missä esillä olisivat oppilaiden ehdotukset realistisista vaihtoehdoista.