Kirturgisten potilaiden kokema lääkkeetön kivunhoito

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä potilaiden kivunhoidossa oli käytetty ja kuinka tehokkaiksi he kokivat lääkkeettömän kivunhoidon sekä kuinka tyytyväisiä he olivat saamaansa lääkkeettömään kivunhoitoon. Lisäksi selvitettiin, millaista kivunarviointi oli ollut.

Tutkimuksessa käytettiin määrällistä ja laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin strukturoidulla kysymyslomakkeella, jossa oli myös avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Etelä-Karjalan keskussairaalan kirurgisen vuodeosaston (A7) potilaat. Tutkimusaineisto kerättiin helmi-maaliskuun 2011 aikana. Kyselylomakkeita jaettiin 30. Näin ollen vastausprosentiksi muodostui 93. Aineisto analysoitiin SPSS for Windows tilastoanalyysiohjelmalla.

Tutkimustulosten mukaan lääkkeettömistä kivunlievitysmenetelmistä tarjottiin eniten kylmäpakkaushoitoa. Eniten käytettiin asentohoitoa. Lääkkeettömään kivunhoitoon oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä. Lähes kukaan vastanneista ei kokenut lääkkeettömistä kivunlievitysmenetelmistä haitallisia sivuvaikutuksia. Tuloksista ilmeni, että hoitajat olivat suhtautuneet potilaiden kipuihin asiallisesti ja ammattitaitoisena. Kipulääkettä annettiin tarpeeksi usein. Tulosten perusteella kivun arviointi oli ollut riittävää. Kivun mittaamista säännöllisin väliajoin olisi aiheellista lisätä. Yli puolet vastanneista potilaista kertoi saaneensa itse määrittää kipunsa voimakkuuden.

Jatkotutkimusaiheeksi voisi ehdottaa hoitajille suunnattua kyselyä, jossa kartoitettaisiin heidän lääkkeettömän kivunhoidon osaamistaan ja kivunhoidon käyttämistä/toteuttamista osastoilla. Toisena voitaisiin tutkia kirurgisten osastojen välisiä vaihtoehtoisia kivunlievitysmenetelmien käyttöä. Kolmantena jatkotutkimusaiheena voitaisiin selvittää, miten lääkkeettömien kivunlievitysmenetelmien käyttö potilaille eroaa sairaan- ja lähihoitajien välillä.

The purpose of this study was to find out what kind of non-medicinal methods of pain relief had been used with patients, and how effective patients consider these meth-ods as well as how satisified they were with them. Another aim of the study was to look at what the assessment of pain had been like and to give nursing staff new in-formation on the way ward patients viewed the non-medicinal pain relief they had been given and how satisfied they were with it.

Both a qualitative and quantitative method were used in the study. The material was collected by a structured questionnaire containing also open questions. The target group for the study comprised the patients treated on the surgical ward (A7) of the Central Hospital of Southern Karelia. The material was gathered in February-March, 2011. 30 questionnaires were distributed, and the response rate was 93 %. The ma-terial was analyzed by means of SPSS for Windows (a statistical analysis pro-gramme).

The findings of the study revealed that that cold pack treatment was the method of non-medicinal pain relief that was offered most often, whereas position treatment was used more often than any other method. As a rule, patients were satisfied with non-medicinal pain relief, and almost none of the respondents felt any negative side effects related to non-medicinal pain relief. The findings showed that nurses had taken a matter-of-fact, appropriate and qualified attitude to pain suffered by the pa-tients. Pain relief was provided often enough. The findings indicated that the as-sessment of pain was adequate. The regular measurement of pain should be in-creased. More than half of the patients who responded to the enquiry were allowed to define the degree of their pain independently. As a topic for further research I suggest an enquiry addressed to nurses which would map out their competence of non-medicinal pain relief and its use/implementation on wards. Another subject for research could be the use of alternative methods of non-medicinal pain relief between surgical wards. Finally, a third area of research might be to find out how nurses and practical nurses differ in their use of non-medicinal methods of pain relief.