NÄHDYKSI JA KUULLUKSI : SADUTUKSEN JA VALOKUVAUKSEN HYÖDYNTÄMINEN 5-VUOTIAIDEN LASTEN KANSSA VARHAISKASVATUKSESSA

Abstract

Aihe opinnäytetyölle syntyi kiinnostuksesta lapsen osallisuuteen, sen tärkeyteen sekä keinoihin, joilla varhaiskasvatuksen aikuiset voivat sitä lisätä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, miten valokuvausta ja sadutusta hyödyntämällä saadaan lapsen ääni kuuluviin varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena oli myös oman ammatillisen tiedon ja taidon syventäminen kasvattajana sekä näiden taitojen hyödyntäminen tulevassa työssä varhaiskasvatuksessa. Työ on laadullinen tutkimus, jossa käytettiin tutkimusmenetelminä havainnointia, dokumentointia sekä kyselylomaketta. Opinnäytetyöni koostuu kahdesta osasta: toiminnallisesta osuudesta sekä tästä kirjallisesta raportista. Teoriaosuudessa on käsitelty lapsen ja aikuisen vuorovaikutusta ja sekä sadutuksen ja valokuvauksen taustaa.

Opinnäytetyön toiminnallinen osuus toteutettiin eräässä lahtelaisessa päiväkodissa kahdeksan viikon aikana, 5-vuotiaiden lasten ryhmässä, 12 lapselle. Toiminnan tueksi suunniteltiin tarina hylätystä pehmolelukoirasta, joka saapui päiväkotiin. Lapset saivat jokainen vuorollaan ottaa koiran kotiinsa hoitoon. He saivat mukaansa myös kameran, jolla he saivat vapaasti kuvata koiran vierailua. Koiran palattua vierailulta lapsi sai kertoa muille, miten vierailu oli sujunut. Lasten kertomukset kirjattiin muistiin. Lapsi sai esitellä muulle ryhmälle myös ottamansa valokuvat. Lasten kuvista ja kertomuksista koottiin seinälle kollaasi, jota vanhemmat pääsivät katsomaan yhteisessä projektin päätösjuhlassa. Päätösjuhlassa pyydettiin vanhemmilta palautetta projektin kulusta kyselylomakkeen kautta.

Tutkimuksen ja toiminnallisen osuuden kautta vahvistui tieto nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tärkeydestä lapselle. Lasten ääni saatiin kuuluviin ja näkyviin käytettyjen menetelmien kautta. Tästä suurimpana merkkinä jäivät lasten ottamat valokuvat ja sadutuksesta syntyneet tekstit, jotka ilmaisivat loistavasti maailmaa, jonka lapset näkivät ja kokivat. Lasten vanhemmat kokivat projektin antoisaksi ja opettavaiseksi.

The theme for this thesis originated from the intent to improve children’s implication. The purpose of this study was to examine how you can get children’s voice heard by using photography and Story Crafting. The goal was also approve writer’s professional knowledge and skills as educator. This thesis is a qualitative study. There have been used research methods such as observation, documentation and questionnaire. The thesis entails two sections: a functional part and this written report. The theory section describes child and adult interaction, and both story crafting and photography.

Functional part of the thesis was accomplished in a day care center in Lahti in a group of 12, 5-year-old children. I designed a story of an abandoned stuffed toy dog, which arrived in day care. Each in turn children were able to take the dog home with them. They also took the camera, and photographed the dog's visit. After the visit, the child was free to tell others how the visit had gone and we watched the photos. I collected all the children's images and stories into a collage on the wall, which the parents were able to see at the end of the project. The study and the functional part proved the importance of using different kind of methods to get children’s voice heard. It also improved writer’s professional knowledge. Children’s photographs and stories can tell us how they experience the world. The feedback collected from the children and their parents emphasizes pleasure and new learning experiences.