Sovittelu on oppimisprosessi
Ivanova, Olga (2011)
Ivanova, Olga
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101713851
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101713851
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää miten sovittelutoimintaa voi hahmotella oppimisprosessina. Mitkä tekijät sovittelussa vaikuttavat ihmisten oppimiseen ja kehittymiseen.
Työn tavoitteena oli saada valmiiksi selkeä perehdyttämisopas sovittelijatoiminnan aloittelijoille ja pohdinta-aineistoa kokeneille sovittelijoille.
Työ on toteutettu tutkimalla aiheeseen liittyvä kirjallisuutta, sovitteluun liittyvää lainsäädäntöä ja muita lähteitä. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen tutkimus.
Työn teoria on jaettu osiin, josta osa on sovittelun sopimukseen tekoon liittyvä, osa on sovittelun vuorovaikutusprosessiin liittyvä. . Työssä on käyty läpi sovitteluprosessi sovittelijoiden ja asiakasnäkökulmasta. Lisäksi on käyty läpi sovittelutoiminnan keskeiset periaatteet sovittelulain näkökulmasta sekä mietitty erilaisia oppimisteorioita ja muita sovitteluun liittyviä kysymyksiä.
Kaikki oppimisteoriat tukevat omalla tavallaan sovittelijan tehtävää. Sovittelijan täytyy itse valita parhaiten tilan-teeseen ja tapaukseen sopiva teoria tai ohjaustyyli.
Jokaisella oppijalla tai asianosaisilla on oma tapansa oppia ja saada informaatiota vastaan. Siinä oppija nähdään aktiivisina toimijana joka pystyy vaikuttamaan tyydyttävään lopputulokseen tai passiivisena toimijana jota sovittelijan täytyy ohjata eri ohjaustyylejä käyttämällä.
Sovitteluprosessissa restoratiivinen oppiminen ja restoratiivinen ohjaus on korjaavaa ja parantavaa. Se voi olla paras oppimismalli oppimisprosessiin sovittelutoiminnassa. Restoratiivinen oikeuden käsite otetaan käyttöön tulevaisuudessa useammalla alalla.
Työn tavoitteena oli saada valmiiksi selkeä perehdyttämisopas sovittelijatoiminnan aloittelijoille ja pohdinta-aineistoa kokeneille sovittelijoille.
Työ on toteutettu tutkimalla aiheeseen liittyvä kirjallisuutta, sovitteluun liittyvää lainsäädäntöä ja muita lähteitä. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen tutkimus.
Työn teoria on jaettu osiin, josta osa on sovittelun sopimukseen tekoon liittyvä, osa on sovittelun vuorovaikutusprosessiin liittyvä. . Työssä on käyty läpi sovitteluprosessi sovittelijoiden ja asiakasnäkökulmasta. Lisäksi on käyty läpi sovittelutoiminnan keskeiset periaatteet sovittelulain näkökulmasta sekä mietitty erilaisia oppimisteorioita ja muita sovitteluun liittyviä kysymyksiä.
Kaikki oppimisteoriat tukevat omalla tavallaan sovittelijan tehtävää. Sovittelijan täytyy itse valita parhaiten tilan-teeseen ja tapaukseen sopiva teoria tai ohjaustyyli.
Jokaisella oppijalla tai asianosaisilla on oma tapansa oppia ja saada informaatiota vastaan. Siinä oppija nähdään aktiivisina toimijana joka pystyy vaikuttamaan tyydyttävään lopputulokseen tai passiivisena toimijana jota sovittelijan täytyy ohjata eri ohjaustyylejä käyttämällä.
Sovitteluprosessissa restoratiivinen oppiminen ja restoratiivinen ohjaus on korjaavaa ja parantavaa. Se voi olla paras oppimismalli oppimisprosessiin sovittelutoiminnassa. Restoratiivinen oikeuden käsite otetaan käyttöön tulevaisuudessa useammalla alalla.