Vanhusasiakkaan kotona selviytyminen
Starck-Pirskanen, Margareth (2009)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200906053727
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200906053727
Tiivistelmä
Tarkastelen opinnäytetyössä kirjallisuuteen perustuen vanhusten kotona selviytymistä tukevia keinoja ja menetelmiä. Vanhenevien ihmisten kotona selviytyminen on suuri haaste vanhusväestön nopean lisääntymisen vuoksi. Haasteeseen vastaaminen edellyttää tietoa vanhenevien ihmisten terveydestä ja toimintakyvystä sekä heidän kokemuksistaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, jotka voivat edesauttaa kotona selviytymistä.
Vanhusten kotona selviytymistä voidaan arvioida ja mitata erilaisilla toimintakykymittareilla. Tässä opinnäytetyössä esitellään seuraavat päivittäisen toimintakyvyn arviointimittarit: ADL -indeksi, IADL, MMSE- testi ja RAVA – mittari. Edellä olevista mittareista poikkeaa Toimijuuden modaliteetti – malli, jossa painopisteenä on vanhuksen toimijuus. Lähtökohtana on vanhuksen oma motivaatio toimijuuteen. Selviytyäkseen hänen täytyy osata, kyetä, täytyä, voida, tuntea ja haluta. Olennaista toimintakyvyn arvioinnissa on, että arvioinnin tekevä hoitaja tuntee vanhuksen. Arviointitilanne saattaa olla vanhukselle hämmentävä ja pelottava, joten tavoitteena on, että vanhuksen omahoitaja tekee arvioinnin.
Ennaltaehkäisevät kotikäynnit ovat tärkeä vanhuksen toimintakyvyn muutosten ennakoimiseen. Ne antavat tietoa ikääntyvien toimintakyvystä. Käyntien avulla pystytään ennakoimaan vanhuksen palvelujen tarvetta ja suunnittelemaan vanhuksen kanssa mahdollisten apuvälineiden tarve. Käynneillä selvitetään ikääntyvien asunnon turvallisuutta, muutostarpeita sekä annetaan tietoa palveluista. Aikaisempien tutkimusten perusteella ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa tehdyt kotikäynnit ovat osoittautuneet lupaavaksi keinoksi ylläpitää iäkkään väestön terveyttä ja toimintakykyä.
Vanhuksen toimintakyky on jatkuvasti muuttuva kokonaisuus. Näin ollen myös vanhuksen käytössä olevia palveluja tulee lisätä, vähentää tai yhdistellä suhteessa vanhuksen toimintakyvyn muutoksiin. Vanhenevien ihmisten päivittäinen selviytyminen kotona lisääntyy, kun heidän avuntarpeensa on selvitetty ja tarvittava apu tai palvelu voidaan järjestää heille riittävän ajoissa. Omaiset ovat tärkein voimavara kotona asuvien vanhusten selviytymiseen. Kodin merkitys vanhukselle onkin erittäin tärkeä.
Tulevaisuudessa tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota myös ikääntyvien vapaa-ajan palvelujen kehittämiseen. Tärkeänä voimavarana vanhustyössä ovat vapaaehtoiset, joita ei kuitenkaan vielä hyödynnetä riittävästi.
Vanhusten kotona selviytymistä voidaan arvioida ja mitata erilaisilla toimintakykymittareilla. Tässä opinnäytetyössä esitellään seuraavat päivittäisen toimintakyvyn arviointimittarit: ADL -indeksi, IADL, MMSE- testi ja RAVA – mittari. Edellä olevista mittareista poikkeaa Toimijuuden modaliteetti – malli, jossa painopisteenä on vanhuksen toimijuus. Lähtökohtana on vanhuksen oma motivaatio toimijuuteen. Selviytyäkseen hänen täytyy osata, kyetä, täytyä, voida, tuntea ja haluta. Olennaista toimintakyvyn arvioinnissa on, että arvioinnin tekevä hoitaja tuntee vanhuksen. Arviointitilanne saattaa olla vanhukselle hämmentävä ja pelottava, joten tavoitteena on, että vanhuksen omahoitaja tekee arvioinnin.
Ennaltaehkäisevät kotikäynnit ovat tärkeä vanhuksen toimintakyvyn muutosten ennakoimiseen. Ne antavat tietoa ikääntyvien toimintakyvystä. Käyntien avulla pystytään ennakoimaan vanhuksen palvelujen tarvetta ja suunnittelemaan vanhuksen kanssa mahdollisten apuvälineiden tarve. Käynneillä selvitetään ikääntyvien asunnon turvallisuutta, muutostarpeita sekä annetaan tietoa palveluista. Aikaisempien tutkimusten perusteella ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa tehdyt kotikäynnit ovat osoittautuneet lupaavaksi keinoksi ylläpitää iäkkään väestön terveyttä ja toimintakykyä.
Vanhuksen toimintakyky on jatkuvasti muuttuva kokonaisuus. Näin ollen myös vanhuksen käytössä olevia palveluja tulee lisätä, vähentää tai yhdistellä suhteessa vanhuksen toimintakyvyn muutoksiin. Vanhenevien ihmisten päivittäinen selviytyminen kotona lisääntyy, kun heidän avuntarpeensa on selvitetty ja tarvittava apu tai palvelu voidaan järjestää heille riittävän ajoissa. Omaiset ovat tärkein voimavara kotona asuvien vanhusten selviytymiseen. Kodin merkitys vanhukselle onkin erittäin tärkeä.
Tulevaisuudessa tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota myös ikääntyvien vapaa-ajan palvelujen kehittämiseen. Tärkeänä voimavarana vanhustyössä ovat vapaaehtoiset, joita ei kuitenkaan vielä hyödynnetä riittävästi.